Pamppu
Pamppu eli patukka on tylppä lyömäase. Ensimmäiset tunnetut esimerkit erityisesti tätä tarkoitusta varten tuotetuista pampuista olivat brittiläisten katupoliisien puiset lyhyet patukat 1800-luvulta. Niitä käytettiin järjestyksenpidollisissa tehtävissä. Nykyisin pampusta käytetään virallisessa lakitekstissä nimitystä patukka, ja se on laissa erikseen mainittu erilaisten viranomaisten, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien voimankäyttöväline. Patukka voi olla kiinteä yhdestä kappaleesta valmistettu tai kokoonpainuva teleskooppipatukka. Sitä on mahdollista käyttää sekä hyökkäykseen että puolustautumiseen.
Pisimpään käytettyjä pampun materiaaleja oli kumi. Nämä patukat ovat yleensä noin 50 cm pitkiä ja paksuudeltaan noin tuuman. Niihin kuuluu kiinteä rannelenkki. Myös puuta käytettiin pitkään; nämä patukat olivat noin metrin pituisia. Valmistusmateriaalina erilaiset muovit ovat syrjäyttäneet puun; muovinen patukka kestää yleensä vaikeitakin sääolosuhteita hyvin, eikä ole niin herkkä hajoamaan kuivissa olosuhteissa. Lisäksi se on yksinkertainen valmistaa muotoon valamalla. Pampun pituudet vaihtelevat, mutta muiden kuin viranomaisten käyttämien patukoiden tulee määräysten mukaan olla pituudeltaan maksimissaan 70 senttimetriä. Virallisten määräysten mukaan voimankäyttövälineenä käytettävän patukan tulee myös olla yhtenäinen, sileäpintainen, ulokkeeton ja valmistettu muusta materiaalista kuin metallista.
Yhdysvaltalaisen poliisin käytössä on tullut tutuksi niin sanottu sivukahvapatukka, jossa pääasiallinen käyttöote on 90 asteen kulmassa patukan sivussa olevasta kahvasta. Alkujaan ensimmäiset sivukahvapatukat saivat inspiraationsa japanilaisesta budolajeissa käytettävästä tonfasta. Sivukahvapatukka yleistyi nopeasti yhdysvaltalaispoliisien käytössä 1900-luvun puolivälin jälkeen, kun silloiselle huonomaineiselle suoralle poliisipatukalle haettiin paremmin viranomaisimagoon sopivaa korvaajaa. Sivukahvapatukan perusasentoa pidettiin tällöin enemmän puolustuksellisena ja vähemmän uhkaavana. Uuden mallin omaksuminen toi mukanaan voimakkaan panostuksen koulutukseen ja erilaisten hallintaotteiden kehittämiseen. Nykyisin teleskooppipatukan voidaan katsoa syrjäyttäneen perinteisen sivukahvapatukan myös Yhdysvalloissa, joskin osa yhdysvaltalaisista poliisilaitoksista edelleen käyttää sivukahvapatukkaa tai sitä vastaavia patukoita. Teleskooppipatukoita valmistetaan myös sivukahvallisina versioina, joskin nämä ovat suhteellisen harvinaisia.
Teleskooppipatukka
Teleskooppipatukasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä patukkaa, joka on valmistettu kahdesta tai kolmesta sisäkkäisestä metalliputkesta, jotka avattuina lukittuvat toisiinsa kitkan vaikutuksesta. Kokoonpainuvana sitä on helppo pitää mukana, eikä sen katsota provosoivan yleisöä, sillä teleskooppipatukka ei suljettuna juuri erotu varustevyöstä. Koska ennen mahdollista käyttöä teleskooppipatukka tulee avata voimakkaalla liikkeellä, on sen käyttöä erikseen harjoiteltava. Väärin tehty avauslyönti ei välttämättä lukitse patukkaa käyttöasentoon, jolloin patukan käytettävyys laskee. Avauksesta aiheutuva ääni ja näyttävä avausliike yhdessä voivat toimia kohtuullisena pelotteena ja selvänä merkkinä voimankäyttövalmiudesta, jolloin pamppua ei välttämättä tarvitse käyttää esilleoton jälkeen. Suurin osa käytössä olevista teleskooppipampuista on kitkalukitteisia. Sellaiset voidaan sulkea ainoastaan lyömällä pampun pää voimakkaasti kovaa pintaa vasten.
Teleskooppipatukoita valmistetaan myös muovista. Osa valmistajista on lisännyt patukkaan erilaisia lukitusratkaisuja, jotka lukitsevat patukan käyttöasentoon. Monet lukitusratkaisut vähentävät avaustekniikan aiheuttamia virheitä.
Teleskooppipatukka Suomessa
Teleskooppipatukoita ei Suomessa lain mukaan ole luvallista myydä yksityishenkilöille, ja niiden hallussapito yleisellä paikalla on kielletty. Teleskooppipatukan säilyttäminen esimerkiksi keräily- tai koristetarkoituksessa on kuitenkin sallittua, eikä vaadi erikseen lupaa.
Viranomaisten (muun muassa poliisi, sotilaspoliisi, valtion palveluksessa olevat vahtimestarit, autonkuljettajat, tulli, rajavartijat ja vanginvartijat) lisäksi teleskooppipatukkaa saavat pitää hallussaan yleisellä paikalla ainoastaan vartioimisliikkeen palveluksessa olevat vartijat sekä järjestyksenvalvojat, jotka ovat saaneet teleskooppipatukan käyttöön erityisen koulutuksen. Tällöin teleskooppipatukat ovat yleensä vartioimisliikkeen omaisuutta, ja yritys antaa ohjeet teleskooppipatukoiden kantamisesta työtehtävissä yleensä tehtäväkohtaisesti.
Suomen poliisi on siirtynyt käyttämään lähes yksinomaan teleskooppipatukkaa sen kentällä hyväksi havaittujen ominaisuuksien takia.
Sähköpamppu ja laki
- Pääartikkeli: Etälamautin
Sähköpamppu eli etälamautin ei varsinaisesti ole pamppu, koska sitä ei käytetä lyömiseen. Sen teho perustuu korkeajännitteiseen sähkövirtaan, joka aiheuttaa kohteen lihastoimintojen hetkellisen lamaantumisen. Sähkölamauttimien maahantuonti, myynti ja hallussapito yleisillä paikoilla on Suomessa kielletty. Poikkeuksia ovat viranomaiskäyttö ja muun muassa teurastamoilla käytettävät niin sanotut karjapiiskat.
Etälamautinta ei katsota ampuma-aseeksi vaan vaaralliseksi esineeksi. Siihen sovelletaan rikoslain 41. luvun 5. pykälän mukaista menettelyä. Hallussapito on sallittua esimerkiksi kotona, mökillä, mutta ei julkisilla paikoilla, ei myöskään julkisella paikalla olevassa ajoneuvossa. Sähkötainnutin voidaan luovuttaa myös alaikäiselle siihen soveltuvalla alueella, jota tämä laki ei koske, kuten kotona.[1]
Lähteet
- Ajantasainen lainsäädäntö: Rikoslaki 39/1889 finlex.fi. Edita. Viitattu 12.2.2010.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pamppu Wikimedia Commonsissa