Paloposti
Paloposti on vedenjakelujärjestelmään tai vesijohtoon liitetty sammutusveden ottopaikka.[1] Se on yleisin vesiverkoston sammutusveden toimittamiseen tarkoitettu rakenne.[2] Maanpäällisen pilarimaisen palopostin kehittäjänä pidetään yhdysvaltalaista Philadelphia Water Worksin pääinsinööri Frederick Graffia. Patentti on saatu vuoden 1801 tienoilla. Tieto on kuitenkin epävarma, koska Yhdysvaltain patenttitoimisto tuhoutui tulipalossa 1836.[3]
![](../I/Downtown_Charlottesville_fire_hydrant.jpg.webp)
Paloposti Virginiassa.
![](../I/15-11-25-Maribor_Inenstadt-RalfR-WMA_4161.jpg.webp)
Paloposti Slovenian Mariborissa.
![](../I/Suomalainen_palopostimerkki.jpg.webp)
Palopostin merkki Helsingin Taka-Töölössä.
Palopostit Suomessa
Suomessa nimitystä paloposti käytetään pääasiassa maanalaisesta sammutusveden ottopaikasta. Vastaava maanpäällinen rakenne tunnetaan nimellä palovesiasema.[4] Näiden erona on myös se, että palovesiasemat rakennetaan vähintään 150 millimetrin runkolinjoihin.[4]
Palopostityyppejä
- Maapaloposti on maanalaiseen kaivoon rakennettu sammutusveden ottopaikka,[2] joka on liitetty vedenjakelujärjestelmään. Siitä tulisi saada vähintään 10–15 litraa vettä sekunnissa.[1]
- Seinäpaloposti on vedenjakelujärjestelmään liitetty sammutusveden ottopaikka, joka on sijoitettu kiinteistön ulkoseinään. Siitä tulisi saada vähintään 10–15 litraa vettä sekunnissa.[1] Seinäpalopostit eivät jäädy yhtä herkästi kuin maapalopostit.[2]
- Kiinteistön paloposti eli rakennuspaloposti on kiinteistön sisäiseen vesijohtoon kytketty sammutusveden ottopaikka, joka on tarkoitettu lähinnä kiinteistön omaan käyttöön.[1]
- Palovesiasema on päävesijohtoon liitetty maanpäällinen sammutusveden ottopaikka.[4] Sen on tarkoitus turvata mahdollisimman hyvä vedensaanti, vähintään 20–50 litraa sekunnissa.[1] 1980-luvulta lähtien palovesiasemia on rakennettu Suomessa enemmän kuin paloposteja.[5]
Katso myös
Lähteet
- Väänänen, Johannes: Palopostit ja palovesiasemat osana vesihuoltoverkostoa (.html) (diplomityö) Kesäkuu 2009. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 7.4.2015.
Viitteet
- Väänänen 2009, s. VII
- Väänänen 2009, s. 18
- A Brief History of the Hydrant Fire Hydrant.org. Viitattu 28.12.2015.
- Väänänen 2009, s. 20
- Väänänen 2009, s. 3
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paloposti Wikimedia Commonsissa
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.