Paloniitunjärvi

Järven pinta-ala on 44 hehtaaria ja se on 1,5 kilometriä pitkä ja 850 metriä leveä. Se on kulmikkaan muotoinen ja siitä työntyy sekä etelään että kaakkoon kaksi pitkää lahtea. Järvi sijaitsee Viialan Vaimaroiselta Valajärven eteläpuolelle Väihikkälään kulkevan harjujakson jäätikköjokimuodostumassa. Harjujakso kulkee Korvenalustanjärven pohjoispään luusuan kohdalla itä-länsi-suuntaisena poikittain ja ohittaa Paloniitunjärven sen itäpuolelta hieman etäämpänä[3]. Sen rantaviivan pituus on 4,6 kilometriä ja sen rannat ovat puoliksi metsä- ja puoliksi peltomaata. Rantaan on rakennettu viisi vapaa-ajan asuntoa, mutta sen lähiympäristössä ei sijaitse maatiloja. Ainoastaan järven mökeille johtaa varsinaisia teitä, mutta järven kaakkoi- ja eteläpuolella sijaitsee Kukkolankulma ja Rasinkylä.[2][1][4]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, johon Kaartjoen alaosan alue kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 90,4 metriä mpy. Järveen laskee kolme pelto-ojaa sekä ojitetun Keljusuon kuivatusojat. Kullolankulman johto-ojan valuma-alueella harjualueella sijaitsevat Likolammi, Kaakkolammi ja Valkealammi. Järven itärantaan laskee Kaartjoki, joka virtaa järvessä eteenpäin pohjoisessa sijaitsevaan Korvenalustanjärveen, josta se jatkaa eteenpäin samannimisenä Haapajärveen. Järvien välinen salmi on tiheään ruohottunut ja joki sekä järvi itse virtaavat tehokkaasti ainoastaan auki ruopattuja uomia pitkin.[2][1][5]

Järven vesialue on yhdessä Korvenalustanjärven kanssa Natura 2000 -ohjelman suojelualuetta, mutta vieressä sijaitsee myös Keljunsuolla sijaitseva Keljunmetsän rantametsiäkin. Järvellä on runsaasti helofyyttikasvustoja ja myös upos- ja kelluslehtisiä kasvustoja ja rannoilla vallitsevat luhtanevat ja luhtapensaikot. Järveä pidetään valtakunnallisesti arvokkaana lintujärvenä, jossa esiintyy esimerkiksi kalatiira, kaulushaikara, kurki, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, ruskosuohaukka ja myös uhanalaisena lintulajina uivelo. Erityinen järvellä elävä hyönteinen on täplälampikorento.[5][6][7][8]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järvi oli autio, mutta Ahoisten suuri kylä peltoineen sijaitsi etäämpänä järven länsipuolella. Järvi oli tulvaherkkänä ja alavalla maalla sijaitsevana otollinen niittyjen raivaamiseksi. Suurin osa järven ympäristöstä oli merkitty karttaan niittyinä. Järven rannat olivat autiot. Jossakin vaiheessa asutushistoriaa on järvellä on toteutettu järvenlasku, jonka jäljiltä löytyy järven rannoilta edelleen liejupitoista maata. Vuoden 1961 peruskartassa on merkitty rantaan ulottuvia peltomaita vähemmän kuin mitä on nykyään. Rantojen kuivatus ja ottaminen viljelyyn jatkuu edelleen.[3][9][10][11][12]

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista