Palohapero

Palohapero (Russula aurantioflammans) on haperolaji. Se kuvattiin vuonna 1998.[1][2]

Palohapero
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: aurantioflammans
Kaksiosainen nimi

Russula aurantioflammans
Ruots., Sarnari & Vauras[1]

Palohaperon lakki on oranssinpunainen tai oranssi ja usein keskeltä keltainen. Lakki on 4–12 senttimetriä leveä ja muodoltaan aluksi kupera ja myöhemmin laakeneva. Lakin pintakelmu on osin nyljettävissä. Sienen heltat ovat vaaleat ja melko tiheät. Itiöpöly on kellertävää ja malto valkoista. Jalka on valkoinen ja 4–9 senttimetriä pitkä. Maultaan sieni on kirpeä. Se soveltuu ruokasieneksi keittämisen jälkeen. Palohaperoa tavataan harvinaisena koko Suomessa lehdoissa, puronvarsilla, laidunmailla, puistoissa ja tunturikoivikoissa. Se kasvaa kuusen ja koivun seuralaisena. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]

Koivunlehtohapero muistuttaa palohaperoa.[2]

Lähteet
  1. MycoBank Viitattu 22.7.2020.
  2. Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 59. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.