Palleropilvi
Palleropilvi (Cirrocumulus, Cc) on kumpumaisista palleroista koostuva, valkoinen tai läpikuultava yläpilvi. Sen pallerot ovat syntyneet siksi, koska sen kehittyessä ilma on melko epävakaa. Se voi muodostua myös muiden yläpilvien kuten harso- tai untuvapilvien paksuuntuessa tai hajoavan hahtuvapilven noustessa alempaa korkeammalle. Palleropilviä ilmaantuu usein lämpimän rintaman tulon myötä, jolloin ilman kosteus on lisääntynyt korkealla. Palleropilvien ilmaantuminen ei kuitenkaan yleensä aiheuta säässä muutoksia.[1]
Palleropilven alareuna on yli viidessä kilometrissä.[2] Palleropilviä voi esiintyä erillisinä pieninä kokonaisuuksina tai laaja-alaisena lauttana, joka kattaa taivaasta alle puolet. Niissä voi olla aaltoja ja tasaisia alueita sekä kennomaisia tai vallinharjamaisia rakenteita, ja niiden osat ovat usein tasaisen kokoisia. Yksittäiset pallerot ovat suunnilleen ojennetun käden pikkurillin levyisiä. Palleropilvissä ei ole varjoja.[1]
Jaottelu
- Lajit:[3]
- Cirrocumulus stratiformis Cc str, kerrosmainen
- Cirrocumulus lenticularis Cc len, mantelimainen
- Cirrocumulus castellanus Cc cas, vallinharjamainen
- Cirrocumulus floccus Cc flo, kokkareinen
- Muunnokset:
- Cirrocumulus undulatus Cc und, aaltomainen
- Cirrocumulus lacunosus Cc lac, kennomainen, pilviläikkien välissä aukkoja
- Lisäpiirteet:
- Cirrocumulus virga Cc vir, sadejuovia
- Cirrocumulus mammatus Cc mam, utaremaisia, alaspäin roikkuvia muotoja
Lähteet
- William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot, Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
- Vartiainen, Juha: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5.
Viitteet
- Vartiainen 2013, s. 83.
- Burroughs et al. 1998, s. 216.
- Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.