Palleatyrä
Palleatyrä on tyrä, joka syntyy palleassa olevaan aukkoon (vamma, kehityshäiriö tai ruokatorven aukko), kun mahalaukku työntyy aukosta vatsaontelosta rintaonteloon.
| Palleatyrä | |
|---|---|
 Gastroskopialla nähty palleatyrä. |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | K44–Q40.1 |
| ICD-9 | 553.3–750.6 |
| OMIM | 142400 |
| MedlinePlus | 001137 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Palleatyrät jaetaan kahteen eri luokkaan. Yleisempi on tapaus, jossa ruokatorven ja mahalaukun liitoskohta on liukunut rintaontelon puolelle. Toisessa tapauksessa osa mahalaukun isosta kaarroksesta työntyy rintaonteloon.
Aiheuttajia
Seuraavat ovat mahdollisia syitä tai osasyitä palleatyrään:
- Lihavuus
- Huono istuma-asento
- Jatkuva yskiminen
- Ulostamisponnistus ummetuksen aikana
- Jatkuva kumartuminen tai raskaiden taakkojen nostaminen
- Perinnöllisyys
- Tupakointi
- Synnynnäiset viat
Länsimaissa palleatyrää esiintyy noin 40 prosentilla iäkkäästä väestöstä, kun Afrikan alkuasukkailla tauti on harvinainen. Luultavasti länsimaisen ruoan vähäkuituisuus aiheuttaa ummetusta, jonka aikana ulostamisponnistuksen yhteydessä lisääntyvä vatsaontelon paine saa aikaan mahalaukun työntymisen rintaontelon puolelle.
Oireet
Palleatyrä on usein täysin oireeton. Tautiin liittyy kuitenkin joskus närästystä, jota esiintyy yleensä ruokailun jälkeen. Kipu muuttuu voimakkaammaksi, jos potilas menee pitkälleen tai alkaa työskennellä raskaasti. Kipu tuntuu rinnassa ja ylävatsassa. Se voi myös säteillä, selkään, leukaperiin tai hartioihin. Joskus hapanta mahalaukun sisältöä saattaa päästä ruokatorveen, jolloin syntyy ruokatorventulehdus eli esofagiitti.
Hoito
Potilaan tulisi syödä useita pieniä aterioita päivässä ja välttää tilanteita, joissa vatsaontelon paine kasvaa. Lisäksi kumarassa työskentelyä tulisi välttää, eikä potilas saisi syödä raskaita aterioita kolmea tuntia ennen nukkumaan menoa. Ylipainoisten potilaiden tulisi laihduttaa. Kirurginen toimenpide tulee kyseeseen joidenkin potilaiden kohdalla, vaikka sillä saattaa olla pieniä sivuvaikutuksia, kuten vatsa- ja suolistokaasujen syntymisen lisääntyminen.
Lähteet
- Peräsalo, Juhani 1995. Sisätautioppi. Porvoo : WSOY. ISBN 951-0-16121-7