Palkkakatto

NHL:ssä palkkakatto oli käytössä sen alkuvuosina muun muassa 1930-luvun laman aikana. Tuolloin katto oli 62 500 dollaria joukkuetta kohti ja suurin sallittu yhden pelaajan palkka oli 7 000 dollaria. Palkkakatto otettiin uudelleen käyttöön kaudeksi 2005–2006. Tuolloin joukkueen palkkakatto oli 39 miljoonaa ja yhden pelaajan maksimipalkka 7,8 miljoonaa. Palkkakatto on kuitenkin noussut joka kauden jälkeen. Esimerkiksi kaudella 2010–2011 katto oli 59,4 miljoonaa dollaria yksittäisen pelaajan palkan ollessa maksimissaan 11,88 miljoonaa. Kauden 2013–2014 palkkakatto oli 64,3 miljoonaa dollaria.

Palkkakaton yhteydessä käyttöön tuli myös ”palkkalattia”. Aluksi lattia oli 55 prosenttia katosta, mutta se muutettiin myöhemmin olemaan 16 miljoonaa dollaria kattoa pienempi summa. Näin ollen esimerkiksi kaudella 2010–2011 jokaisen joukkueen oli käytettävä pelaajiin vähintään 43,4 miljoonaa dollaria.

Pelaajalle maksettava palkka ja palkkakattoon vaikuttava summa, cap hit, ovat eri kokoiset. Varsinkin rahakkaampia sopimuksia tehtäessä saatetaan eri kausilta maksaa huomattavastikin erikokoisia summia, jotta cap hit pysyisi kohtuullisena.

Kaudella 2013–2014 eniten tienasi Nashville Predatorsin Shea Weber, jonka palkka oli 14 000 000 dollaria.

Cap hit on urheilun ammattilaissarjoissa käytetty termi summasta, joka pelaajan palkasta lasketaan palkkakattoon. Cap hit lasketaan pelaajan sopimusvuosien palkkojen mukaan sisältäen mahdolliset bonukset. Näin ollen cap hit on yleensä lähellä palkoista laskettavaa keskiarvoa.

Cap hitiä pyritään ”kiertämään” niin sanotuilla etupainotteisilla sopimuksilla, joissa pelaajalle voidaan ensimmäisiltä sopimuskausilta maksaa moninkertaisia summia myöhempiin verrattuna. Esimerkiksi NHL:ssä tähän on puututtu Ilja Kovaltšukin ja New Jersey Devilsin sopimuskikkailujen jälkeen. Tuossa tapauksessa Devils tarjosi Kovaltšukille sopimusta, jossa hän olisi 17 vuoden sopimuksen ensimmäisten kymmenen kauden aikana tienannut 9,5 miljoonaa dollaria kaudessa ja saanut lopuilta seitsemältä kaudelta yhteensä 7 miljoonaa dollaria. NHL kuitenkin hylkäsi sopimuksen, sillä liigan mielestä se kiersi liigan palkkakattosääntöä. Tapauksen jälkeen NHL muutti cap hitin laskentatapaa vaikeammin kierrettäväksi.