Palisanterit

• Dalbergia baronii – madagaskarinpalisanteri
• Dalbergia brownei
• Dalbergia cearensis – sinipalisanteri
• Dalbergia cochinchinensis
• Dalbergia ecastaphyllum
• Dalbergia decipularis
• Dalbergia frutescens
• Dalbergia lactea – kiipijäpalisanteri
• Dalbergia latifolia – intianpalisanteri
• Dalbergia melanoxylon – afrikanpalisanteri eli mustapalisanteri
• Dalbergia monetaria
• Dalbergia nigra – brasilianpalisanteri
• Dalbergia retusa – panamanpalisanteri
• Dalbergia sissoo – sissoopalisanteri
• Dalbergia stevensonii – hondurasinpalisanteri

Brasilianpalisanterin puuainesta.

Palisanterien puumateriaalista käytetään kauppanimiä ruusupuu ja jakaranda, jotka viittaavat harhaanjohtavasti täysin erilaisiin kasveihin, ruusuihin ja jakarandoihin. Jakaranda (Jacaranda mimosifolia) on lämpimillä alueilla pelkästään koristepuuna käytetty puulaji, eikä se ole erityisen läheistä sukua palisantereille, sillä jakarandat ja palisanterit kuuluvat aivan eri heimoihin ja lahkoihinkin.

Palisanterien puumateriaali on mahonkiin verrattavaa, joskin kovempaa. Puumateriaalissa on lajista riippuen punertavalla, ruskealla tai violetinruskealla pohjalla tummia tai mustia juovia. Sydänpuu on tiivistä, erittäin kovaa ja raskasta (ominaispaino 0,7–1,0). Pintapuu on kuitenkin vaaleaa tai harmaata ja arvotonta. Puuta käytetään koriste-esineisiin, loistohuonekaluihin, pianoihin, ksylofoneihin ja muihin soittimiin, esimerkiksi viulun jousiin ja kitaran otelautoihin. Kuivattaessa palisanteri halkeilee helposti, joten puu täytyy kuivata hitaasti. Kovan puuaineksen työstämiseen tarvitaan terävät työkalut.

Tunnettu suomalainen palisanteripuulla kalustettu tila on Eduskuntatalon istuntosali, jonka pöydät ovat palisanteria.

Nykyään CITES-sopimus kieltää brasilianpalisanterin kaupallisen käytön.[1]

• Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Dalbergia
• Suomen Lajitietokeskus: Palisanterit – Dalbergia