Palenque

Alueelta kaivettu reliefi

Kaupunki oli jo hylätty espanjalaisten saapuessa Chiapasiin. Ensimmäisenä eurooppalaisena paikalla vieraili isä Pedro Lorenzo de la Nada vuonna 1567. Paikalliset kutsuivat aluetta tuolloin nimellä Otolum, "tukevien talojen maa". Kääntäessään nimen espanjaksi de la Nada antoi alueelle nimen Palenque, joka suomentuisi "linnoitukseksi". Sittemmin lähelle rakennettu kaupunki Santo Domingo del Palenque sai nimensä muinaisen seremoniallisen pääkaupungin mukaan.

Mayakaupungin nimi oli ollut Lakam Ha eli "iso vesi" tai "leveä vesi". Temppeleitä ympäröi sademetsä, jossa on lukuisia lähteitä ja vesiputouksia sekä koskia. Metsässä voi tavata tukaaneja, oselotteja ja meluapinoita. Lakam Ha oli ollut klassisen kauden mayojen B'aakal-kaupunkivaltion pääkaupunki. B'aakal tarkoittaa luuta. B'aakalin dynastian aloittivat mahdollisesti jo olmeekit.

Palenquen varhaishistoriasta on vain vähän tietoja, erityisen heikosti tunnetaan kaupungin historia esiklassiselta kaudelta (n. 1000 eaa. – 250 jaa.). Löydökset tuolta ajalta ovat vähäisiä. Vuosien 250–400 ajalta on löydetty keramiikkaa erityisesti alueen länsiosasta. Vaikka tietoja on vähän, vasta vain pieni osa Palenquesta on tutkittu, joten todisteita varhaishistoriasta voi olla vielä löytämättä. Kaupunki oli kuitenkin sen varhaisvaiheissa pieni ja hajanaisesti asutettu.[2]

Palenquen ensimmäisenä kuninkaana mainitaan K’uk’ Bahlam I, jonka hallintokausi alkoi vuonna 431. Palenque alkoi kehittyä alueelliseksi keskukseksi, mutta 500-luvun lopulla se kärsi pahoin sodassa itäisiä ja koillisia vanhempia kuningaskuntia vastaan.[2]

Palenquen kuninkaaksi nousi vuonna 615 nuori K’inich Janaab’ Pakal, joka hallitsi kuolemaansa vuoteen 683 asti. Hän vakiinnutti kuningaskunnan ja rakennutti useita tunnettuja rakennuksia. Pakalin rakennuttamasta kaupungin osasta tuli sen keskeisin alue. Hänen pojat ja seuraajat jatkoivat alueen rakentamista.[2]

Viimeinen hieroglyfimaininta Palenquesta on vuodelta 799, jolloin kuninkaaksi nousi Janaab Pakal III. Tuolloin kaupungin merkitys oli jo romahtanut. Virkaanastujaiset tallennettiin vain pieneen astiaan, kun aiemmin niistä oli kirjoitettu kalkkikivisissä tableteissa.[2]

Teorioiden mukaan muiden maya-kaupunkien tavoin myös Palenquen väestöllinen kuormitus lisääntyi yli alueen kantokyvyn 700-luvulla. Vuoden 800 jälkeen alueelle ei rakennettu uusia seremoniallisia rakennuksia. Maanviljelysväestö eli alueella muutaman sukupolven ajan, mutta sittemmin kaupunkia ympäröivä sademetsä kasvoi umpeen ja peitti alleen rakennukset. Alue oli hyvin harvaan asuttua espanjalaisten saapuessa 1520-luvulla.

Palenque on levittäytynyt laajalle alueelle. Arkeologisen alueen 1 780 hehtaarin alalta on löydetty 1 400 rakennusta, joista vain noin kymmenesosaa on tutkittu.[1] Alueen kaivaukset jatkuvat ja sademetsän kätköistä löytyy edelleen uusia rakennuksia ja arkeologisia löytöjä.

Kaupungin keskellä on palatsikompleksi.[3] Se on mayakaupungille poikkeuksellista, sillä kuninkaallisen palatsin sijaan yleensä temppeli oli kaupungin keskiössä. Palatsikompleksia alettiin rakentaa noin vuonna 721. Se on 10 metriä korkealla tasanteella ja kooltaan 91 x 73 metriä. Palatsissa asui kuninkaalliset, ja siellä majoittuivat myös aateliset, palvelijat ja sotilashenkilöstö. Kompleksi on monimutkainen rakennelma, jossa on sisäpihoja ja käytäviä. Palatsi oli koristeltu stukkomaalauksin.[4]

Templo de las inscripciones. B'aakalin hallitsija Pakaal (vuosina 615-683) on jäänyt historiaan Mesoamerikan luultavasti merkittävimpänä hallitsija. Hänen hautansa muinoin punaiseksi maalatun porraspyramidin sisällä on yksi Palenquen kuuluisimmista rakennuksista. Pyramidin huipulla olevan rakennelman seiniä koristavat Pakaalin uroteoista kertovat tekstit. Lattialaattaa nostamalla ja laskeutumalla jyrkkiä portaita alas kryptaan näkee kivikoristeessa kuvauksen hallitsijasta laskeutumassa alamaailmaan Popol Vuh -eepoksen sankariveljesten hahmossa ja voittavan alisen herrat kuolemattomuuden saavuttaakseen. Turistit eivät enää saa vierailla haudassa, mutta siitä on rakennettu kopio Mexico Cityn antropologiseen museoon.

Templo de la cruz, el Templo del sol ja el Templo de la cruz foliada. Kolmen askelpyramidin päällä sijaitsevat temppelit on kukin koristeltu sisältä maalauksin ja kaiverruksin. Temppeleiden katoille oli sijoitettu näyttävät kampakoristeet. Koristeet kuvaavat maya-mytologian luomakunnan puuta, mutta tutkimusmatkailijat tulkitsivat ne risteiksi.

Templo del león. 200 metrin päässä palatsista sijaitsevassa temppelissä on patsaan muodossa kuvattu mayojen pyhäksi eläimeksi jaguaariksi muuttunut kuningas istumassa valtaistuimellaan.

Templo del Conde. Varhainen tutkimusmatkailija Jean Frederic Waldeck asui tämän temppelin huipulla muutaman vuoden. Temppeli on nimetty Waldeckin mukaan, joka väitti olevansa kreivi.

Akvedukti. Otulum-joki on muutettu kiveämällä se suurilla kivilaatoilla alueen läpi ja palatsin vierestä sekä alta virtaavaksi akveduktiksi. Hallitsijat saunoivat ja kylpivät mielellään.

Pallokenttä. Palenquessa tunnettiin jokin mesoamerikkalaisen pallopelin muodoista.

Espanjalaisaikana Palenque sijaitsi Guatemalan kapteenikenraalikunnan raja-alueella. Kuningas Kaarle III sai 1780-luvulla ensimmäisen maininnan ”kivitaloista”. Tiedot alueen raunioista alkoivat hiljalleen levitä, ja ne saivat myös monia tutkimusmatkailijoita kiinnostumaan alueesta. Maya-rauniot ja erityisesti Palenque saivat laajaa huomiota, kun matkailija John Lloyd Stephens ja taiteilija Frederick Catherwood vierailivat siellä 1840 ja julkaisivat alueesta kauniisti kuvitettuja teoksia.[5]

Stephensin ja Catherwoodin esimerkki houkutteli Meksikoon muitakin tutkimusmatkailijoita. Ranskalainen Désiré Charnay valokuvasi vuonna 1857 ensimmäisenä Palenqueta. Hän otti myös alueen veistoksista paperimassamuotteja ja opetti 1882 tekniikan englantilaiselle Alfred Maudslaylle, joka puolestaan dokumentoi Palenqueta vuonna 1891. Maudslayn työ oli niin perusteellista ja tarkkaa, että hänen julkaisuaan käytettiin lähdeteoksena melkein koko 1900-luvun.[5]

Meksiko on 1920-luvulta lähtien tutkinut Palenqueta melkein jatkuvasti. Kuuluisinta meksikolaista retkikuntaa veti Alberto Ruz Lhuillier, joka johti kaivauksia 1949–1958. Hänen ryhmänsä kaivoi neljän vuoden ajan läpi kivikasan, joka oli ”Kaiverrusten temppelin” alla olevan pyramidin portaikossa. He läpäisivät sen 15. kesäkuuta 1952 ja löysivät koskemattoman haudan, Vaikka tutkijat eivät vielä tunnistaneet sitä kuninkaan haudaksi, myöhemmin todistettiin, että Ruz ja kumppanit löysivät K’inich Janaab’ Pakalin leposijan.[5]

Palenquen kansallispuisto perustettiin vuonna 1981 ja vuonna 1987 Unesco valitsi kohteen maailmanperintöluetteloon. Meksikon hallitus julisti 1993 Palenquen arkeologiseksi monumentiksi, minkä myötä sitä suojelee maan arkeologisten, taiteellista ja historiallisten monumuenttien laki.[1]

Lista Palenquen hallitsijoista valtakausien mukaan:

• K’uk’ Bahlam I, 431–435[6]
• ”Casper”, 435–487[7]
• Butz’aj Sak Chiik, 487–501[8]
• Ahkal Mo’ Nahb I, 501–524[9]
• K’an Joy Chitam I, 529–565[10]
• Ahkal Mo’ Nahb II, 565–570[11]
• Kan Bahlam I, 572–583[12]
• Yohl Ik’nal (nainen), 583–604[13]
• Ajen Yohl Mat, 605–612[14]
• Muwaan Mat (nainen), 612–615[15]
• K’inich Janaab Pakal I, 615–683[16]
• K’inich Kan Bahlam II, 684–702[17]
• K’inich Kan Joy Chitam II, 702–711[18]
• K’inich Ahkal Mo’ Nahb III, 721 – n. 736[19]
• K’inich Janaab Pakal II, n. 742[20]
• K’inich Kan Bahlam III, n. 751[21]
• K’inich K’u’k Bahlam II, 764 – n. 783[22]
• Janaab Pakal III, 799–???[23]

• Mathews, Peter: ”Palenque Archaeology: An Introduction”. Teoksessa Damien B. Marken: Palenque: Recent Investigations at the Classic Maya Center. Lanham, MD: Altamira Press, 2007. ISBN 978-0-7591-0874-5. Google-kirjat (viitattu 8.7.2017).
• Skidmore, Joel: The Rulers of Palenque (PDF) Mesoweb. 2010. Viitattu 8.7.2017. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palenque Wikimedia Commonsissa