Palawaninviirikaija
Palawaninviirikaija (Prioniturus platenae) on Filippiineillä elävä uhanalainen kaijalaji.
Palawaninviirikaija | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
Suku: | Viirikaijat Prioniturus |
Laji: | platenae |
Kaksiosainen nimi | |
Prioniturus platenae |
|
Katso myös | |
Palawaninviirikaija Wikispeciesissä |
Koko ja ulkonäkö
Palawaninviirikaija on noin 28 cm pitkä. Aikaisemmin sen katsottiin olevan filippiinienviirikaijan alalaji. Kuten kaikilla viirikaijoilla, on silläkin pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat, joiden päässä on ikään kuin lusikka tai lasta. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, pää ja alapuoli ovat sinertävät ja paikoin vatsan höyhenten reunat ovat keltaiset. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat kellanvihreät ja vihreäkärkiset. Pidentyneiden pyrstösulkien "lusikat" ovat mustat ja vihreäkiiltoiset.
Esiintyminen
Palawaninviirikaija elää Filippiinien länsiosassa Palawanin saarella ja sen lähisaarilla. Sen populaatio on kooltaan 2 500–10 000 yksilöä. Laji on ollut aikaisemmin yleinen, mutta on nykyisin erittäin uhanalainen. Taantumisen pääasiallisina syinä ovat metsien hävitys ja pyynti lemmikkieläinkaupan tarpeisiin.
Elinympäristö
Laji elää alavien maiden metsissä ja myös lähellä ihmisasutusta 300 m:n korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on puun kolossa.
Ravinto
Palawaninviirikaija syö ainakin pähkinöitä ja hedelmiä.
Lähteet
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
- Birdbase Hokkaido (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet
- BirdLife International: Prioniturus platenae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.4.2014. (englanniksi)