Palaiologos

Palaiologos (kreikaksi Παλαιολογος, monikossa Παλαιολογοι) oli Bysantin valtakunnan viimeinen hallitsijasuku.[1] Jo Georgios Palaiologos oli ollut Aleksios I Komnenoksen ystävä. Suvun jäsenet pakenivat Konstantinopolista neljännen ristiretken aikana. Mikael VIII Palaiologoksesta tuli Nikaian keisari vuonna 1259 ja vuonna 1261 hän valtasi takaisin Konstantinopolin.

Kirkko vuodelta 2005 Palaiologos-suvun lipulla.

Palaiologos-suvun keisarit olivat vaikeuksissa Bysantin talouden heikentyessä eivätkä keksineet siihen parantavia lääkkeitä. Esimerkiksi italialaisille oli myönnetty kauppaetuja, jotka merkitsivät valtion tullitulojen vähenemistä. Ylellisyystavaroiden vientituotantoa pystyttiin kuitenkin jatkamaan. Valmistettiin silkkiä, kultabrokadia, koruja ja muita taidekäsityötuotteita. Valtio kuitenkin puuttui näihin verotuksella ja rajoituksilla, mikä hyödytti italialaisia. Bysantin hallitus piti kotimaan kuluttajien puolia, mutta heikensi samalla vientiyritysten taloutta. Myös alamaisten työllisyydestä huolehdittiin, mutta se heikensi yritysten kannattavuutta, koska palkansaajia oli liikaa. Palaiologos-suvun keisarit turvautuivat yhä useammin rahan arvon heikentämiseen saadakseen valtiontalouden kuntoon. Lopulta myytiin myös kruununjalokivet, jotka korvattiin väärennetyillä kivillä. Onkin sanottu, että Bysantin pitkä kuolinkamppailu oli ensi sijassa valtiontaloudellinen tragedia.[1]

Turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin piirityksen jälkeen vuonna 1453. Bysantin viimeinen keisari Konstantinos XI kuoli taistelussa. Hänen veljensä Demetrios Palaiologos hallitsi vielä Morean despotaattia kunnes turkkilaiset valtasivat sen vuonna 1460. Demetrios eli loppuelämänsä vankeudessa. Konstantinoksen ja Demetrioksen nuorin veli Tuomas Palaiologos pakeni Italiaan, jossa hänet vielä tunnustettiin keisariksi. Tuomaksen kuoleman jälkeen hänen poikansa Andreas myi keisarin tittelin Ranskan kuninkaalle.

Luettelo sukuun kuuluneista keisareista

¹ Konstantinos käytti sukunimeä Dragases äitinsä Helena Dragasin mukaan.

Lähteet

  1. Erik Kjersgaard & Troels Dahlerup: Otavan suuri maailmanhistoria, 9. osa. Historian perintö, s. 119. Otava, 1984. ISBN 951-1-08056-3.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.