Paksujoki

Paksujoki ([4][5] ven. Паша́, Paša) on Venäjällä Leningradin alueella virtaava 242 kilometriä pitkä Syvärin sivujoki, joka muodostaa pääosan sen 269 kilometriä pitkästä pääuomasta.[1][3][lower-alpha 2]

Paksujoki
Паша, Paša
Paksujokea syksyllä
Paksujokea syksyllä
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Olhava, Tihvinä
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Paksujoen valuma-alue
Pinta-ala 6 650 km² [1]
Pääuoman pituus 269 km [lower-alpha 1]
Pääuoman osuudet Paksujoki ←Uljanitsa
Yhtyy Syväri
Joen uoman kohteita
Alkulähde Paksujärvi
  60.0201°N, 34.5139°E
Laskupaikka Sviritsa
  60.4778°N, 32.9186°E
Sivu-uomat Rybežka, Kondega, Šižnja, Kapšajoki, Javosma
Taajamat Sviritsa, Paša, Gorka, Šugozero, Pašozero
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 115,9 m
Laskukorkeus 4,8 m [2]
Korkeusero 111 m
Pituus 242 km [1]
Kaltevuus 0,46 m/km
Keskileveys 10 – 260 m [3]
Keskivirtaama 70 m³/s [3]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Paksujoki virtaa Leningradin alueen itäosassa Tihvinän ja Olhavan piirien lävitse ensin luoteeseen ja sitten lounaaseen. Se saa alkunsa saa alkunsa Paksujärvestä (Пашозеро, Pašozero), jonka rannoilla sijaitsevat kylät Pašozero ja Birjutšovo (Бирючово). Joki virtaa ensin etelään, jolloin siihen yhtyy koillisesta tuleva Puzoja (Пузоя), ja jonka jälkeen se saapuu viljeltyyn laaksoon, jossa sijaitsee esimerkiksi Andronnikovon (Андронниково) kylä. Kylien peltoalueella Paksujokeen yhtyvät idästä tuleva Bolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица) ja sen sivujoet, sekä pohjoisesta tuleva Tšorjana (Чёрная).[3][lower-alpha 3]

Paksujoki jatkaa laaksoa myöten kohti länttä ohittaen Šugozeron kylän läheltä. Joki on alkanut meanderoida voimakkaasti. Mutkia on oikaistu ihmisen toimesta, mutta joesta on myös irtautunut sivulle jääneitä juoluoita. Šugozeron lähellä sijaitsee kaksi järveä. Suurempi on nimeltään Šugozero ja pienempi Sredneje (Среднее). Paksujokeen yhtyy täällä kaakosta tulevat Verhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца) ja Nižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца), sekä pohjoisesta tuleva Pit (Пить) ja Šugozerosta alkava alkava Šuiga (Шуйга).[3][lower-alpha 3]

Paksujoki saa seuraavalla osuudella paljon lisävettä ja sen vuoksi joki levenee selvästi. Ensin siihen yhtyy idästä toiseksi suurin sivujoki Javosma (Явосьма) ja 20 kilometriä myöhemmin koillisesta tuleva suurin sivujoki Kapšajoki. Noin 60 kilometriä Andronnikovosta se saapuu Gorkaan. Joki tekee täällä Tihvinän piirin Novoje Selon kylän lähellä käännöksen kohti pohjoista ja myöhemmin se tekee Olhavan piirin Borin kylän lähellä kaarteen kohti luodetta. Jokivarressa sijaitsevat kylät Koskovo ja alempana Paša. Paksujoki yhtyy Syväriin Sviritsan taajaman lähellä noin 8 kilometriä ennen Syvärin suistoaluetta.[1][3][lower-alpha 3]

Vesiliikenne

Syvärillä purjehtii vilkas Venäjän sisäinen laivaliikenne. Myös Paksujoki on purjehduskelpoinen alajuoksun 25 ensimmäistä kilometriä. Laatokan ohittava Laatokan kanava alkaa Paksujoen suistosta.[1][3]

Hydrologia

Valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä ja joen keskivirtaama alajuoksulla on noin 70 kuutiometriä sekunnissa (tai 69,2 m³/s [6]). Joen virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja suurimman virtaaman aiheuttavat kevättulvat, joiden virtaama voi yltää 1 200 kuutiometriin sekunnissa [lower-alpha 2]. Joen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja sen vesi on kirkasta, joten joen pohja näkyy koko joen matkalta. Joen pohja on enimmäkseen hiekkapohjaista tai kivikkoista. Kivikkoisilla osuuksilla esiintyy myös kalkkikivilaattoja. Joen rannat ovat yleensä jyrkkäreunaisia. Se jäätyy yleensä marraskuussa ja jäidenlähtö tapahtuu huhtikuun loppupuoliskolla.[3]

Luontoarvoja

Joki virtaa havu- ja sekametsävyöhykkeellä. Metsätaipaleet katkaisevat pienialaiset peltoalat ja yksittäiset pienet kylät. Metsien yleisiä puulajeja ovat kuusi, mänty, koivu, pihlaja, haapa, leppä ja paju. Joen kalasto on rikas ja joessa viihtyvät ainakin kuha, lahna, hauki, monni, toutain ja lohi. Kalastuksen lisäksi joella harrastetaan laskemista kumiveneen.[3][lower-alpha 3]

Historiaa

Joen nimi juontuu ilmeisesti itämerensuomalaisesta sanasta ”paksu”.[6] Paksujoen ja sen sivujokien varrelta on löydetty runsaasti 800–1200-lukujen vaiheilla rakennettuja hautakumpuja. Hautakumpuja on tutkittu 140 eri hautapaikalta yhteensä noin 600. Löytöjen perusteella ne arvellaan kuuluneen suomalais-skandinaviselle väestölle, jonka hautarituaalit alkoivat ensin polttohautauksilla ja muuttuneen myöhemmin ruumaishautaukseksi. Asukkaista olisi myöhemmin muodostunut vepsäläisiä ja inkeriläisiä. Hautakumpujen levinneisyys kattaa Syvärin, Ojatin, Paksujoen ja Säsjoen. Paksujoen sivujoen Kapšan yläjuoksulla on vepsäläisten vanha asuinalue, joka kuuluu Vepsän metsä -luonnonpuistoon.[7][lower-alpha 2]

Paksujoen valuma-alue

Yleistä

Paksujoen valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä. Valuma-alue saa alkunsa matalalta Vepsän ylängöltä, joka on Tihvinän selänteen koillinen jatke. Paksujoen valuma-alue kuuluu laajempaan Nevan vesistöalueeseen, jonka laskujoki Neva laskee Itämeren Suomenlahteen. Vesistöalueen pääuomaan kuuluu Nevan yläpuolella Laatokka, Syväri ja Ääninen. Paksujoki virtaa Syvärin eteläpuolella, jossa valuma-alue sijaitsee Nevan vesistöalueen vedenjakajalla. Paksujoen valuma-alueen kaakkois- ja itäpuolella kohoavan Vepän ylängön takana on laaja Volgan vesistö. Samalta ylängöltä saa alkunsa Ojatti, jonka valuma-alue sijaitsee Pakujoen pohjoispuolella. Valuma-alueen eteläpuolella se kohtaa Säsjoen latvahaarat, mutta lännestä niiden väliin tunkeutuu pienemmän joen Voronežkan valuma-alue.[lower-alpha 3]

Pääuoma

Paksujoki saa alkunsa Paksujärvestä, jonka valuma-alueen pinta-ala on 413 neliökilometriä. Järveen laskee kolme suurta uomaa, joista Uljanitsa (Ульяница) on valuma-alueeltaan 140 neliökilometriä. Uljanitsan pituus on 24 kilometriä. Pääuoman pituudeksi voidaan tämän perusteella laskea 269 kilometriä, kun Paksujärven järvenselkää on kolme kilometriä.[1][8][9][lower-alpha 3]

Sivu-uomat

Paksujoen sivu-uomat on koottu alla olevaan taulukkoon. Samassa taulukossa on lähdejärven Paksujärven laskujoet, joista Uljanitsa muodostaa lyhyen osuuden Paksujoen valuma-alueen pääuomasta. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alapuolella ja tiedot on eritelty kunkin sivujoen osalta oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom. 		Nimi
ven.
 		 Uoman
kohta
 		 Etäisyys
Syväriltä
(km)		 Pituus
(km)
 		 Virtaama
(MQ m³/s)
 		 Valuma-alue
(km²)
 		 Lähteet
 
 
yhtyy Syväriin sen alajuoksulla
VikšengaVikšenga (Викшеньга)Olhavan piiri2152,2,3,2,2,–,–
KumbitoKumbito (Кумбито)Olhavan piiri10102,2,3,2,2,–,–
RybežkaRybežka (Рыбежка)Olhavan piiri28503222,2,3,2,2,–,2
SjazegaSjazega (Сязнега)Olhavan piiri46382362,2,3,2,2,–,2
VihmjazVihmjaz (Вихмязь)Olhavan piiri47162,2,3,2,2,–,–
KondegaKondega (Кондега)Olhavan piiri54443286,2,3,2,2,–,2
OdubjaOdubja (Одубля)Olhavan piiri56152,2,3,2,2,–,–
ŠižnjaŠižnja (Шижня)Olhavan piiri60535462,2,3,2,2,–,2
SuksaSuksa (Сукса)Tihvinän piiri81161532,2,3,2,2,–,2
Malaja PinegaMalaja Pinega (Малая Пинега)Tihvinän piiri11015932,2,3,2,2,–,2
SapaSapa (Сапа)Tihvinän piiri125331862,2,3,2,2,–,2
PinegaPinega (Пинега)Tihvinän piiri13123762,2,3,2,2,–,2
KapšajokiKapša (Капша)Tihvinän piiri1481151 7005,2,3,2,2,–,2
JavosmaJavosma (Явосьма)Tihvinän piiri172538372,2,3,2,2,–,2
PitPit (Пить)Tihvinän piiri183191122,2,3,2,2,–,2
ŠuigaŠuiga (Шуйга)Tihvinän piiri18532,2,3,2,2,–,–
Nižnjaja PaluitsaNižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца)Tihvinän piiri19919672,2,3,2,2,–,2
Verhnjaja PaluitsaVerhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца)Tihvinän piiri201182,2,3,2,2,–,–
TšorjanaTšorjana (Чёрная)Tihvinän piiri215311172,2,3,2,2,–,2
Bolšaja PjalitsaBolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица)Tihvinän piiri224321812,2,3,2,2,–,2
PuzojaPuzoja (Пузоя)Tihvinän piiri23720432,2,3,2,2,–,2
Paksujärveltä on Puzojaan matkaa 5 kilometriä
TšogaTšoga (Чога)Paksujärvi245142,2,3,2,2,–,–
UrjaUrja (Урья)Paksujärvi24518762,2,3,2,2,–,2
Uljanitsa laskee Paksujärveen
UljanitsaUljanitsa (Ульяница)Tihvinän piiri245241402,2,3,2,2,–,2

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([1]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu Vepsän kielioppikirjasta [5], 6 = katsottu Venäjän federaation paikannimestä [4]

Järviä

Vepsän ylängöllä on kapea järvivyöhyke, mutta alajuoksu on lähes järvetöntä seutua. Pääuoman varren lähellä sijaitsevat esimerkiksi Pybežskojen (Рыбежское) suojärvi, edellä mainitut Šugozero ja Sredneje sekä lähdejärvi Paksujärvi. Muut järvet ovat pikkujärviä.[lower-alpha 3]

Lähteet

Huomioita
  1. Pääoman pituus on laskettu jokien lähteissä mainituista uoman pituuksista ja järvenselkien matkat on mitattu Integrnetin Google-maps- karttapalvelusta. Pääuoman valinta ja sen laskeminen on esitetty kohdassa Pääuoma.
  2. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Паша (приток Свири).
  3. Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMixer, Google Maps tai ACME.

    Viitteet
    1. Paksujoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.6.2022. (venäjäksi)
    2. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.6.2022.
    3. Паша (Paša) Все реки. 2022. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)
    4. Venäjän federaation paikannimiä, s. 178. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
    5. Grünthal, Riho: Vepsän kielioppi, s. 12. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-87-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.6.2022).
    6. Egorov, S.B.: Паша, р. (Eteläisen Laatokan kumpuhaudat), Leningradin alueen historia, Viitattu 8.6.2022
    7. Plotkin, K.M.: Курганы южного Приладожья (Eteläisen Laatokan kumpuhaudat), Leningradin alueen historia, Viitattu 8.6.2022
    8. Paksujärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)
    9. Uljanitsa (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.