Pakrin saaret

Saaret ovat suunnilleen yhtä suuria, noin neljä kilometriä pitkiä (pohjois-etelä-suunnassa) ja kaksi kilometriä leveitä. Ne erottaa toisistaan noin kaksi kilometriä leveä salmi, jossa on luotoja ja kareja. Neuvostosotilaiden rakentama silta salmen yli ei nykyään enää ole ajokunnossa.

Suur-Pakrin korkeus on 8 metriä, Väike-Pakrin 17 metriä.[1]

Väike-Pakri on saarista lähempänä mannerta, noin kolmen kilometrin päässä. Pohjoisosistaan saaret ovat karuja ja kallioisia, ja harvat pensaikot ovat ainoaa kasvillisuutta. Erityisesti Väike-Pakrin pohjoislaidalla on jyrkkiä kallioita, joilta on 3-6 metrin pudotus mereen.

Nimestä huolimatta Väike-Pakri eli Pikku-Pakri on suurempi kuin Suur-Pakri. Ilmeisesti nimeämisen syynä on ollut Suur-Pakrin paremmat viljelymaat ja isompi asukasluku.[1]

Suur-Pakrin ostivat vuonna 1345 34 hopeamarkalla ikuiseen omistukseensa viisi ruotsalaista maanviljelijää nimeltään Hinrich Bodolphe, Håkan Christians, Simon Clements, Harald Rodeger sekä Peter Röver. Myyjänä oli Padisen luostarin apotti Nicolaus, jonka luostari oli poltettu maan tasalle kaksi vuotta aiemmin ja joka tarvitsi kipeästi käteistä rahaa. Vironruotsalaisten niin ikään asuttamaa Väike-Pakria ei Padisen luostari myynyt, vaan sen osti vasta vuonna 1628 kreivi Thomas von Ramm, silloinen Riian pormestari. Kustaa II Aadolf oli aiemmin läänittänyt hänelle Suur-Pakrin.^lähde?

Vironruotsalaiset asuttivat Pakrin saaria miltei 600 vuotta siihen asti kun saaret evakuoitiin vuonna 1940 neuvostojoukkojen miehittäessä ne. Ennen sotia saarilla oli vajaat 360 asukasta.[2] Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan saarilla asui 354 asukasta, joista 13 virolaista.

Saaret toimivat neuvostoaikaan tykistön harjoitusmaaleina. Väike-Pakrilla ei tästä syystä ole räjähtämättömien ammusten johdosta ollut pysyvää asutusta,[2] mutta vuodesta 2000 lähtien saari on jälleen ollut asuttu.

• Pakrisaarten kotisivut (viroksi)
• Pakrin majakka World66 (englanniksi)