Pakoros I

Pakoros I (kuoli 38 eaa.) oli parthialainen prinssi, joka ehkä oli isänsä Orodes II:n kanssahallitsija.

Pakoros johti sotaretkeä Roomaa vastaan sen jälkeen kun parthialaiset olivat kukistaneet Marcus Licinius Crassuksen Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Pakosroksen johtamat joukot valtasivat Syyrian, mutta Gaius Cassius Longinus kukisti hänet ja hän joutui perääntymään.

Vuonna 40 eaa. Pakoros liittoutui Quintus Labienuksen kanssa ja hyökkäsi taas Syyriaan (Rooman–Parthian sota (40 eaa.–33 eaa.)). Yhdessä Labienuksen kanssa parthialaiset kukistivat paikallisen roomalaisen päällikön Saxan. Parthialaiset valtasivat pian koko Palestiinan ja osia Vähästä-Aasiasta. Judeassa Pakoros syrjäytti kuningas Hyrkanos II:n ja nimitti tämän veljenpojan Antigonoksen kuninkaaksi.

Vuonna 39 eaa. roomalaiset tekivät vastahyökkäyksen Publius Ventidius Bassuksen johdolla. Labienus kuoli taistelussa Taurus-vuorilla. Pakoros hyökkäsi Syyriaan vielä vuonna 38 eaa., mutta kuoli taistelussa.