Pakkotila
Pakkotila on oikeustieteellinen termi olosuhteille, jotka oikeuttavat muutoin rikollisen teon suuremman edun varjelemiseksi. Pakkotila on perinteisesti ollut osa kansan oikeuskäsitystä, mitä kuvaa sananlasku: "Hätä ei lue lakia".
Rikoslain (39/1889) 4. luvun 5 §, jota on viimeksi muutettu rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksen yhteydessä lailla 515/2003, määrittelee pakkotilan seuraavasti:
"Muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.
Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat."
Rikosoikeudellinen näkökulma
Pakkotila on oikeutusperuste rikoksen tunnusmerkistön täyttävälle teolle.
Pakkotila on tilanne, jossa uhkaava välitön ja pakottava vaara ei ole oikeudeton hyökkäys vaan jokin eloton olosuhde kuten tulipalo tai muu onnettomuus. (Oikeudeton hyökkäys oikeuttaisi hätävarjelun.) Pakkotilaan vedoten syrjäseudulla jäihin pudonnut henkilö voi murtautua tyhjään kesämökkiin suojautuakseen jäätymiseltä; vertailtavat edut ovat kesämökin omistajan omaisuuden suoja ja onnettomuuden uhrin elämä.
Pakkotila ja hätävarjelu ovat poikkeustilanteita ja niitä on sovellettava varoen. Pakkotilan todellisuus punnitaan viime kädessä oikeudessa, joka tarkastelee tilannetta kriittisesti. Olennaista pakkotilassa on, että uhan on oltava todellinen ja ennalta arvaamaton. Esimerkiksi nälkäänsä varastava ei yleensä voi vedota pakkotilaan. Nälkä on arvattavissa jo ennalta, jolloin siihen olisi tullut varautua hankkimalla ruokaa esimerkiksi sosiaalitoimiston avulla. (Sen sijaan erämaahan pudonnut lentäjä, joka tappaa ruoakseen eläimen, voi oikeuttaa metsästysrikkomuksensa pakkotilalla – nälän aiheuttaja on ennalta arvaamaton onnettomuus.) Lisäksi pakkotilan turvin ei saa loukata toisen oikeutta enempää kuin on välttämätöntä. Esimerkiksi edellä mainittu jäihin pudonnut yksilö ei saa sytyttää tuleen kesämökkiä lämmitelläkseen sen loimussa odotellessaan palokuntaa.
Pakkotilapykälän toinen momentti antaa tulkintaohjeen, jonka mukaan lievät pakkotilan rikkomukset eivät aiheuta rangaistusta. Tämä on tarkoitettu inhimillistämään tuomioita: Lämpimässä oikeussalissa pitkän harkinnan jälkeen saattaa löytyä keino, jolla olisi voitu välttää rikos. Voi olla kuitenkin kohtuutonta vaatia tätä yksilöltä kiireellisessä tilanteessa. Tämän vuoksi myös pakkotilassa toimineen henkilön mielentila muodostuu tekijäksi pohdittaessa toiminnan oikeutusta.
Vahingonkorvaus
Pakkotila poistaa teolta rangaistavuuden. Sen sijaan se ei poista yleistä vahingonkorvausvastuuta toiselle aiheutuneesta vahingosta. Vahingon korvaus tutkitaan Vahingonkorvauslain mukaan, jonka perusperiaatteena on, että kukin kattaa onnettomuuksista itselleen aiheutuneet vahingot. Pakkotilassa tehty teko, joka on välttämätön, on suoraa seurausta pakkotilan aiheuttajasta. Tällöin se, joka on aiheuttanut pakkotilan, vastaa vahingoista. Sen sijaan kaikki tarpeettomat vahingot ovat aiheuttajansa vastuulla.
Yllä olevaa voidaan selvittää esimerkillä: Pyromaani sytyttää tulipalon. Kännykätön ohikulkija näkee palon ja murtautuu sisälle yrittämään alkusammutusta ja soittamaan apua. Alkusammutusta yrittäessään ohikulkija sammuttaa palon peittämällä palopesäkkeen olohuoneen matolla ja takillaan, jotka tuhoutuvat käyttökelvottomiksi. Tämän jälkeen ohikulkija soittaa paikalle palokunnan, joka vastaa ainoastaan varanumeroon, ja tönäisee vahingossa kyynärpäällään maljakon lattialle. Matto, takki ja sisäänmurtautumisesta aiheutuneet vahingot kuuluvat tulipalon seurauksiin, samoin puhelinlasku. Näistä pyromaani joutuu aikanaan korvausvastuuseen. Sen sijaan maljakon rikkoutuminen on kyseenalainen. Periaatteessa kyseessä on tuottamuksellinen teko, josta ohikulkija kantaa vastuun. Toisaalta, jos ajatellaan ohikulkijan olleen edelleen kiihdyksissä tilanteesta, vahinko kuuluu edelleen pakkotilan piiriin. Jos tulipalon olisikin aiheuttanut salamanisku, vahingoista talolle ja matolle vastaisi talon omistaja. Takille aiheutunut vahinko kuuluisi ohikulkijalle itselleen.
Putatiivinen pakkotila
Putatiivinen eli oletettu pakkotila syntyy silloin, kun henkilö olettaa käsillä olevan tilanne, joka oikeuttaa pakkotilamenettelyyn, mutta todellisuudessa tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole. Oikeuskäytännössä putatiivinen pakkotila, silloin kun se yleisen elämänkokemuksen mukaan on ollut uskottava, ja kun oletetun pakkotilan poistamiseen käytetyt keinot ovat olleet oikeassa suhteessa oletettuun uhkaan, ei johda rangaistukseen tai rangaistus mitataan alennetulla asteikolla. Korvausvelvollisuus kuitenkin syntyy kiistattomampana kuin todellisen pakkotilan mukaisessa tilanteessa.[1]