Pakistaninbulldoggi
Pakistaninbulldoggi (Gull Dong) on pakistanilainen koirarotu.
Pakistaninbulldoggi | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Pakistan |
Rodun syntyaika | erittäin vanha |
Alkuperäinen käyttö | vartiointi, koiratappelut |
Nykyinen käyttö | vahti-, taistelu- ja karhukoira |
Muita nimityksiä | Gull Dong, Bully Gull Terr |
FCI-luokitus | ei |
Ulkonäkö | |
Paino | 40,8–63,5 kg |
Säkäkorkeus | 76,2–106,7 cm |
Väritys | valkoinen, musta tai brindle |
Ulkonäkö
Pakistaninbulldoggi on kookkaampi kuin muut pakistanilaiset koirarodut. Se on lihaksikas, erittäin voimakas, vahvarakenteinen ja roteva molossi. Se on kuitenkin atleettinen ja yllättävän ketterä. Sen rintakehä on syvä ja kallo massiivinen. Karvapeite on lyhyt, sileä ja tasainen. Värivaihtoehtoja on monia, esimerkiksi valkoinen, musta ja juovikas. Säkäkorkeus on vähimmillään 76,2 cm ja enimmillään 106,7 cm, mikä tekee siitä yhden kaikkein kookkaimmista yhä elävistä koiraroduista bully kuttan, tanskandoggin ja irlanninsusikoiran ohella. Tämä massiivinen taistelukoira painaa 40,8–63,5 kg.
Luonne ja käyttäytyminen
Pakistaninbulldoggi on älykäs, hyvin valpas, karski ja vakava vahtikoira. Se suojelee omistajaansa ja reviiriään ja puolustaa niitä mitä tahansa hyökkääjää vastaan. Se on erittäin koira-aggressiivinen ja varautunut tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Se ei sopeudu kaupunkielämään terävän luonteensa ja varautuneisuutensa vuoksi. Se voi kuitenkin olla omistajalleen hyvin uskollinen ja omistautunut ja muodostaa vahvan siteen perheensä kanssa. Se on erittäin aggressiivinen ja vaikea hallita, minkä vuoksi se täytyy sosiaalistaa oikein varhaisella iällä ja vaatii vastuullista ja oikeanlaista koulutusta. Jos haluaa ostaa sellaisen, on parempi valita pentu.
Alkuperä
Rotu tunnetaan pakistanilaisena, mutta se oli olemassa jo Intian siirtomaavallan ajalla ennen Pakistanin valtion olemassaoloa. Vaikka sen alkuperää ei juuri tunneta, sen tiedetään olevan bully kuttan ja pakistaninbullterrierin risteytys. Se on saanut ensiksi mainitun voimat ja koon ja jälkimmäisen nopeuden ja ketteryyden, mikä tekee siitä mahtavan taistelijan. Sitä ei ole jalostettu siirtomaa-aikana yhdessäkään rekisteröidyssä kennelklubissa. Sitä käytetään kotimaassaan koiratappeluihin, suojeluun ja karhun syöttinä.[1]