Painonnosto

Painonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Olympiakisojen ohjelmassa painonnosto oli jo Ateenassa 1896 mutta vasta vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisista lähtien se on ollut säännöllisesti olympialaji. Suomessa perustettiin Painonnostoliitto vuonna 1934. Naisten painonnosto oli olympialaisissa ensimmäisen kerran vuonna 2000.

Aiemmin mukana on ollut myös kolmantena muotona punnerrus. Siinä paino vedetään ensin rinnalle kuten työnnössäkin, mutta punnerretaan sitten pään yläpuolelle jalkoja suorina pitäen. Punnerrus jäi pois vuonna 1972, Münchenin olympialaisten jälkeen. 1900-luvun alussa painonnostossa kilpailtiin myös yhden käden nostoissa, ja se oli olympialaji Ateenan olympialaisissa vuonna 1896.

Menestyviä painonnostomaita ovat Bulgaria, Venäjä ja Kiina. Kaikkiaan neljä painonnostajaa on voittanut kolme olympiakultaa. He ovat Pýrros Dímas (Kreikka, syntynyt Albaniassa), Naim Süleymanoğlu (Turkki, syntynyt Bulgariassa), Kakhi Kakhiashvili (Kreikka, syntynyt Georgiassa) ja Halil Mutlu (Turkki, syntynyt Bulgariassa).^milloin?

Miesten levytangon pituus on 220 senttimetriä, halkaisija 28 millimetriä ja paino lukkoineen 25 kilogrammaa. Naisten levytangon pituus on 201 senttimetriä, halkaisija 25 millimetriä ja paino lukkoineen 20 kilogrammaa. Tangossa käytetään 25, 20, 15, 10, 5, 2,5, 2, 1,5, 1, ja 0,5 kilogramman painoisia levyjä.

Kilpailijat jaetaan oman kehonpainon mukaisesti painoluokkiin, joissa kilpaillaan erikseen. Näitä painoluokkia on miehillä kymmenen: alle 55, 61, 67, 73, 81, 89, 96, 102, 109 ja yli 109 kilogrammaa. Naisilla painoluokkia on myös kymmenen: alle 45, 49, 55, 59, 64, 71, 76, 81, 87 ja yli 87 kilogrammaa. Olympiakisoissa painoluokkia on kummallekin sukupuolelle vain seitsemän.[1] Nostojärjestys määräytyy kilpailijoiden aloituspainojen mukaan. Yleensä kilpailijat käyttävät nostovöitä ja tarkoitukseen suunniteltuja tukevia nostokenkiä.

Kilpailulajeina ovat tempaus ja työntö. Näiden yhteistulos ratkaisee kilpailusijoituksen. Nostoissa painot pitää pystyä pitämään ylhäällä vähimmäisajan ja hyvässä tasapainossa, jotta suoritus on hyväksyttävissä. Arvostelutuomareita on kolme. Vähintään kahden tuomarin on oltava samaa mieltä suorituksesta, jotta se voidaan hyväksyä. Molemmissa nostolajeissa kilpailijalla on kolme suoritusta. Mikäli useampi kilpailija on saanut saman tuloksen, voittaa tuloksen ensimmäisenä tehnyt nostaja. Vuoteen 2016 saakka tasatilanteessa kevyempi nostaja voitti. Nostosuorituksen hylkäämisen aiheuttaa muun muassa polven koskettaminen nostolavaan sekä johonkin ruumiinosaan (ei polveen), koskettaminen rinnalleoton aikana.

Eino Mäkinen on tempaisun puolivälissä painot suorille käsille tempaistuna.

Irakilainen painonnostaja työnnön allemenovaiheessa.

Kilpailu alkaa tempauksella, jossa tanko nostetaan yhdellä liikkeellä suorille käsille istuvalla tyylillä kyykistyen. Merkittävä osa tempauksen onnistumisessa on tasapainon ylläpitämisessä, kun painot suorilla käsillä siirrytään tasajalkaseisontaan. Tempauksessa ote tangosta on leveämpi kuin työnnössä.

Toisena suoritettava työntö on kaksivaiheinen. Aluksi painot nostetaan rinnalle vetämällä tanko ensin navan korkeudelle ja samalla kyykistyen sen alle. Navan korkeus riittää, koska nostaja kyykistyy nopeasti tangon alle ennen kuin se ehtii lähteä alaspäin suuntautuvaan liikkeeseen. Kun tasapaino on saavutettu ja noustu ylös, tanko työnnetään rinnalta suorille käsille joko saksaamalla, jossa toinen jalka siirtyy kääntöä tehdessä eteen ja toinen taakse, tai raakanostolla istuvalla tyylillä kyykistyen, hieman polvia notkistaen siten, että nopea jalkojen suoristus antaa tangolle vauhtia ylöspäin, mitä seuraa nopea tangon alle meno ja vartalon sekä käsien oikaisu. Tässä on tärkeää saada kyynärpäät lukkoon ennen kuin tangon liike ylöspäin pysähtyy.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Painonnosto Wikimedia Commonsissa