Paimionjoki

Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan (1 088 km²) että virtaamaltaan. Sen valuma-alue on vähäjärvistä (järvisyysprosentti 1,58) ja maatalousmaan osuus valuma-alueesta on suuri (36 %).[10] Sen latvajärvissä on ajoittain happiongelmia, ja joen tuomat ravinteet rehevöittävät Saaristomerta. Kuormittajina on etenkin maatalous, jonka arvioidaan tuottavan 70 % jokeen tulevasta fosforista ja 66 % typestä. Lisäksi jokeen johdetaan Kosken, Marttilan, Tarvasjoen, Karinaisten ja Paimion taajamien puhdistetut jätevedet.[11]

Lähes 50 % vesistöalueesta on metsämaata ja suota. Vesistöalue sijaitsee yhdeksän kunnan alueella, ja merkittävimmät taajama-alueet joen varrella ovat Paimio, Marttila, Kosti Tl ja Somero. Yli 50 % vesistöalueesta on rakennettua ja maatalousaluetta, ja ne sijoittuvat pääosin jokilaaksoihin.[12] Vesistöalueella asuu noin 24 000 ihmistä.[13]

Paimionjoen vesistöalueella on kuusi osavaluma-aluetta, ja niiden pinta-alat ovat 96–315 km². Vesistöalueen korkeimmat kohdat ovat lähes 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja ne sijaitsevat alueen itäosassa. Suurin osa vesistöalueesta on alle 100 metrin korkeudella ja alavimmat paikat ovat sen lounaisosassa.[6] Turun kaupunki pumppaa raakavettä ajoittain Paimionjoesta.[14]

Paimionjoen suurin sivujoki on Karinaisten ja Tarvasjoen kautta virtaava, Tarvasjoen keskustan luona Paimionjokeen laskeva Tarvasjoki (valuma-alueen pinta-ala 139 km²). Pienempiä sivujokia ovat Tammelan eteläosista alkunsa saava, Someron Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki (valuma-alueen pinta-ala 101 km²), Someron pohjoisosista alkunsa saava, Someron Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki (valuma-alueen pinta-ala 96 km²), Paimiossa joen alajuoksuun yhtyvä Vähäjoki (valuma-alueen pinta-ala 77 km²), Kosken pohjoisosista alkunsa saava, Somerolla Paimionjokeen laskeva Palojoki eli Puostaanoja (valuma-alueen pinta-ala 57 km²) sekä Marttilassa Paimionjokeen pohjoisesta laskevat Ihmistenoja (valuma-alueen pinta-ala 45 m²) ja Hirvasoja (valuma-alueen pinta-ala 32 km²).[15]

Paimionjoen vesistöalueen järvisyys on 1,53 prosenttia eli noin 17 neliökilometriä.[6]

Vesistöalueen suurin järvi on Somerolla, entisen Somerniemen alueella sijaitseva Painio (781 ha), josta joki saa alkunsa. Muita järviä ovat joen yläjuoksulla Somerolla järviketjun muodostavat Hirsjärvi (245 ha), Kirkkojärvi (59 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha) ja Pitkäjärvi (34 ha). Järviketjun alapuolelle jää vielä Myllylammi (13 ha) Somerolla.[16] Alempana joen laajentumana on vielä pieni Sorvastonjärvi Koskella.

Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha),Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.[17]

Tammelan puolelta Torronjokena alkunsa saavan Pajulanjoen latvajärviä Tammelassa ovat Valkjärvi (65 ha), Valajärvi (51 ha)[18], Tourunjärvi ja Haiponjärvi.

Jaatilanjoen valuma-alueen suurin järvi on Lammijärvi ja pienempiin kuuluu muiden muassa Laukkonlammi.

Koskella Paimionjokeen laskee Liipolanjärvi ja Tarvasjoen eräs alkulähde on Mellilän Mustajärvi.

Muuten Paimionjoen alajuoksu on pääosin järvetön.

Paimionjoen koskia ovat olleet alajuoksulta lukien Askalankoski ja Juntolankoski Paimiossa; Juvankoski Tarvasjoella; Hirvaksen koski, Palaistenkoski, Purhalan eli Vallan koski, Rounankoski ja Koskenpään koski Marttilassa; Karjakoski ja Patakoski Koskella; sekä Hovirinnankoski ja Rautelankoski Somerolla.

Suurimpia Paimionjoen ylittäviä liikenneväyliä ovat Paimiossa seututie 110, valtatie 1, yhdystie 2340 ja Rantarata. Liedossa ja uudelleen Tarvasjoella Paimionjoen ylittää valtatie 10 ja Marttilassa seututie 224. Koskella Paimionjoen ylittävät yhdystie 2407, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 ja siitä erkaneva yhdystie 2805. Somerolla joen ylittää toisen kerran yhdystie 2810 sekä edempänä kantatie 52. Lisäksi joen ylittävät lukuisat paikallis- ja yksityistiet.

Osaan koskista liittyy vanhoja mylly- ja sahateollisuuden patoja ja niiden jäänteitä. Näistä Kosken Patakoskeen liittyvää Myllyrannan aluetta, jossa on vanhoja myllynraunioita, on viime vuosina kunnostettu EU-hankkeena[21].

Paimionjoessa on kaksi pienvesivoimalaitosta (Juntolankoski[22], Askalankoski[23]) ja yksi minivesivoimala (Juvankoski[24]). Juvankoski sijaitsee[25] Liedon Tarvasjoella, Juntolankoski ja Askalankoski puolestaan Paimiossa.[7] Askalan voimalaitos on valmistunut vuonna 1938, Juntola vuonna 1920 ja Juva vuonna 1916. Paimionjoen voimalaitokset ovat teholtaan yhden megawatin luokkaa, joten niiden merkitys valtakunnallisessa sähköntuotannossa on käytännössä olematon. Voimalaitokset siirtyivät Fortum Oyj:ltä Koskienergia Oy:lle 31. maaliskuuta 2012.

Joen alaosaa lyhytaikaissäännöstellään vesivoiman takia, ja kaikkien voimalaitosten pudotuskorkeus on 14 metriä.[7]. Valonian vesiasiantuntijan mukaan Paimionjoen pienvesivoimatuotanto ei ole kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Esimerkiksi kolme Halikon Märynummella sijaitseva tuulivoimalaa tuottavat sähköä kaksi kertaa enemmän kuin Paimionjoen kaikki voimalat yhteensä.[26] Vesiensuojeluyhdistys on luokitellut Paimionjoen pienvesilaitoksien arvon lähinnä museaaliseksi, ilman merkityksellistä sähköntuotantoarvoa. Tästä syystä pienvesivoimalaitoksien modernisointi ei ole järkevää, muihin uusiutuviin sähköntuotantolaitoksiin, kuten tuulivoimaan investointeihin verrattaessa.[26] Edellä mainitusta syystä vesiensuojeluyhdistys on esittänyt vesivoimaloiden vesivoimaoikeuksien perumista, sekä tehdyn päätöksen täytäntöönpanokieltoa kuntalain 98§:n säännösten mukaisesti. Oikaisuvaatimuksessa vaaditaan myös, että säännöstelytyöryhmän ynnä muiden asianosaisten tulisi mahdollisimman pian käynnistää jatkoselvitykset Paimionjoen ennallistamiseksi säännöstelyä edeltäneeseen luonnontilaan.[26]

Turun vesilaitos sai Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 26. maaliskuuta 1964 luvan veden ottamiseen Paimionjoesta sekä sen säännöstelyyn veden riittävyyden turvaamiseksi. Paimionjoki olikin tärkeä vararaakavesilähde Turun alueelle. Vesistöalueen yläosaan Someron Hovirinnankoskeen ja alemmas Tl Kosken Karjakoskeen rakennettiin tämän jälkeen padot säännöstelyä varten. Paimionjoen tulvahuippuja pienentää ja virtaamaa on tasannut tämän jälkeen yläosan järviketjun säännöstely. Hovirinnankosken keskivirtaama on ollut 2,85 m³/s, mutta kuivimpina aikoina virtaamaa ei ole ollut lainkaan ja suurin virtaama on ollut vuonna 1966 52 m³/s, jolloin virtaaman seuranta aloitettiin.[7] Vuonna 2003 Hovirinnankosken pato korjattiin kaukokäyttöiseksi.[27]

Pumppaamo sijaitsee Kättylässä Tarvasjoella ja sieltä on johdettu kuivina kausina Paimionjoesta vettä Savijokea pitkin Aurajokeen 0,2–0,8 m³/s.[20] Paimionjoen vesistöalueella on neljä vedenkorkeuden ja neljä virtaaman mittausasemaa, jotka ovat käytössä koko ajan.[6] Vesistöalueella ei ole tehty merkittäviä tulvarakenteita- tai suojelutoimenpiteitä.[7] Kun Turun kaupungin tekopohjavedenottamo Virttaankankaalle valmistui, vedenotto Paimionjoesta väheni, mutta sen jälkeen voimaan tulleen luvan mukaan Turun kaupungilla on edelleen oikeus juoksuttaa vettä Paimionjoesta, jos vedenpinta Turun kaupungin varavedenottamolla Aurajoen Halistenkoskella laskee alle tietyn rajan.[27][28]

Säännöstelypatoihin liittyneessä vesirakentamisessa Paimionjoen yläjuoksun järviketjun keskivaiheilla Somerolla sijainnut Rautelankoski[29] on ruoppauksen tuloksena hävinnyt[30].

Koski Tl:ssä sijaitseva Karjakosken pato on ensimmäinen Paimionjoen pato, joka on muutettu luonnonmukaiseksi pohjapadoksi. Muutostyöt suoritettiin siten, että vanha betonipato poistettiin. Pohjapato rakennettiin pääosin luonnonkivestä. Pohjapadon keskelle muodostettiin pieni virtausaukko, joka mahdollistaa virtauksen matalankin vedenpinnan aikana. Muutostöiden vaikutusalue rajoittuu Karjakoski–Hovirinta-välille. Muutos valmistui vuonna 2015.[38][39]

Hovirinnankosken padon muutos pohjapadoksi on suunnitteluvaiheessa. Suunnitelman tavoitteena on luoda vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, joilla järviketjun kynnystämistä pystytään jatkamaan. Muutostöiden tavoitteena on löytää ratkaisumalli, joka palvelee voimalaitokset omistavan Koskienergian tarpeita ja intressejä. Hovirinnan muutostöiden pohjapadoksi suunniteltiin ensin alkavan aikaisintaan vuonna 2017. Kun valituslupa on kaikilla rantakiinteistön omistajilla, niin valituksista johtuen rakentamisen aloittamisen arvioitiin tuolloin viivästyvän vähintään vuodella.[40][41]. Muutostyön kumppaneina toimivat Turun Seudun Vesi Oy, Turun vesiliikennelaitos ja Varsinais-Suomen Ely keskus.[41][42] Suunnittelua pohjapatoa varten tehtiin 2016.[43] Lupahakemus säännöstelypadon korvaamiseksi luonnonmukaisella pohjapadolla jätettiin vuonna 2018.[28]

Hovirinnan säännöstelypadon purkuun liittyy tarve rakentaa pohjapato Painioon Palikaisten sillan kohdalle. Padon avulla varmistetaan vesistöjen korkeuserot.[36] Luvan haku tätä varten oli vuonna 2016 suunnitteilla.[28] Suunnitteilla oli luonnonmukainen pohjapato.[44]

Hovirinnan padon muutostöihin liittyen on esitetty kolme eri vaihtoehtoa Yhdessä vaihtoehdossa Rautelankoski palautettaisiin alkuperäiseen tilaansa[36]. Turun kaupunginhallitus on hyväskynyt Paimionjoki sopimuksen joka sisältää Rautelankosken entisöinnin ja palautuksen. Entisöinnin yhteydessä Rautelankoskeen muodostuu lohikalojen kutupaikkoja.[41][42]. Paimionjoki yhdistys on laatinut ennallistamiseen liittyen Paimionjoen kehittämissuunnitelman jossa kuvataan Rautelankosken entisöintiin liittyvät toimenpiteet.[43][45] Pato oli suunniteltu toteutettavaksi noin sadan metrin matkalla kivilouheesta rakennetuilla kynnyksillä.[46]

Paimionjoki-yhdistys ry on tilannut Paimionjoen pienvesivoimalaitosten kalatietarkastelusuunnitelman.[47] Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry esittää, että Turun alueen vedenoton loputtua Askalan ja Juntolan pienvesivoimalaitoksille tulee asettaa yhden kuutiometrin minimijuoksutusvelvoite.[48]

Suunnitelman mukaan Askalan pienvesivoimalaitoksen padon yhteyteen olisi rakennettavissa paäosin luonnonmukainen kalatie. Padon länsipuoli soveltuu maanpinnan jyrkkyyden johdosta huonosti kalatien rakentamiseen. Sen sijaan padon itapuolen ranta on huomattavasi loivempaa ja soveltuisi hyvin kalatien rakentamiseen.

Kalatien rakentaminen Juntolan pienvesivoimalaitoksen padon yhteyteen on suuresta putouskorkeudesta ja rantojen jyrkkyydesta johtuen hankalaa. Kalatie olisi rakennettavissa joko padon itä- tai länsireunaan.

Myös Juvan pienvesivoimalaitoksen padon kalatien rakentaminen on suuresta putouskorkeudesta ja alueen kallioisesta maaperästä johtuen hyvin hankalaa. Suunnitelman mukaan Juvan voimalaitospadon yhteyteen ei kannata rakentaa kalatietä ennen kuin on rakennettu kalatiet Askalan ja Juntolan voimalaitospatojen yhteyteen. Kalatien tarvitseman virtaaman tulisi olla suuruusluokka 500 l/s.

Paimionjoen vesistön tilaa parantamaan perustettiin vuonna 2010 Paimionjoki-yhdistys.[49] Jäsenenä yhdistyksessä voivat olla yhdistyksen toiminta-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat ja yhdistyksen hallituksen hyväksymät oikeuskelpoiset yhteisöt. Vuonna 2010 jäseninä olivat Someron kaupunki, Kosken TL kunta, Marttilan kunta, Tarvasjoen kunta, Pöytyän kunta, Paimion kaupunki, Sauvon kunta, Fortum Power and Heat Oy, MTK-Somero ry, Maataloustuottajain Tarvasjoen yhdistys ry, MTK-Koski Tl ry, MTK-Paimio ry, Someron vesiensuojeluyhdistys ry, Painion hoitoyhdistys ry, Varsinais-Suomen kalastusalue, Paimionselän kalastusalue, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ja Paimion seudun ympäristöyhdistys ry. Kannatusjäseninä olivat Turun kaupunki ja Liedon kunta.[50] Yhdistys on valmistellut Paimionjoen vesistön hoitoa varten kaksi toimenpideohjelmaa. Ensimmäinen toimemnpideohjelma vuosille 2011–2015 valmistui vuonna 2011.[51] Toinen toimenpideohjelma vuosille 2016–2021 valmistui vuonna 2016.[52]

Paimionjoella on vuodesta 2011 toteutettu vuosittain useita hankkeita ja tutkimuksia. Vuosina 2012–2013 käynnissä olivat Virkistäytymään Paimionjoelle -kehittämishanke, Active Wetlands -hanke sekä RAVITA - lannan ja jätevesien ravinteet kiertoon -hanke.[53] Vuonna 2016 käynnissä olivat hankkeet Kansalaiset mukaan Paimionjoen tilaa parantamaan[54], Kalaisia koskia Paimionjokeen[55], Puroista joelle - Paimionjoen vesistön ekologinen tila paremmaksi puroja kunnostamalla[56], Someron järviketjun polut ja reitit[57] sekä VEERA - Vesiensuojelua Varsinais-Suomen suurten jokien valuma-alueilla[58].