Paddy Ashdown

Ashdown syntyi New Delhissä Brittiläisessä Intiassa. Hänen sukunsa oli sotilaita ja siirtomaiden hallintomiehiä, mutta siirtomaa-ajan loppupuolella hänen ollessaan nelivuotias perhe muutti Pohjois-Irlantiin ja osti maatilan. Bedford Schoolissa irlantilainen korotus toi hänelle lempinimen "Paddy". Hän palveli 1959–1972 kuninkaallisessa merijalkaväessä kommandoupseerina (Special Boat Squadron) Borneolla Indonesian–Malesian konfrontaation aikana ja Persianlahdella.[4]

Jätettyään merijalkaväen hän liittyi 1972 ulkoministeriön palvelukseen ja työskenteli Genevessä vastuussa suhteista YK:n järjestöihin oli mukana mm. ETYK-konferenssissa Helsingissä 1975. Jätettyään ulkoministeriön hän työskenteli 1976–1981 eri yrityksissä, aluksi Westlands Groupissa ja sitten Tescanissa. Tescanin mentyä konkurssiin 1981, hän oli neljä kuukautta työttömänä ja meni nuorisotyöntekijäksi Dorsetissa. Hän oli ehdolla parlamenttiin liberaalien ehdokkaana jo 1979[5], ja pääsi sinne 1983 Yeovilin vaalipiiristä.[5]

Puolueessaan Ashdown kuului sosiaalidemokraattiseen siipeen ja kannatti 1977 Lib-Lab-liittoa ja puhui risteilyohjuksia vastaan ja vastusti puolustusteollisuuden yksityistämistä. Hän arvosteli Thatcherin hallitusta sen päätöksestä sallia Yhdysvaltain Libyan pommituksen Britannian maaperältä. Heinäkuussa 1988 hänestä tuli pienpuolueet liberaalit ja sosiaalidemokraattisen puolueen liberaalidemokraattiseksi puolueeksi yhdistäneen puolueen johtaja. Sen kannatus oli 1989 noin kolme prosenttia. Ashdown oli kuitenkin maan suosituin puoluejohtaja, ja liberaalidemokraatit sai 1992 18 prosenttia äänistä ja 1997 19 prosenttia ja 46 parlamenttiedustajaa, ja se oli vuonna 1999 maan toiseksi suurin puolue jättäen konservatiivit taakseen paikallisvaaleissa.[6]

Hän jätti liberaalidemokraatit 1999 ja jäi parlamentista 2001. Hänet lyötiin ritariksi 2001, ja hän sai elinikäisen aatelisarvon [5] ja ylähuoneen paikan 2001[7]

Ashdown oli Bosnia ja Hertsegovinan korkea edustaja ja Euroopan unionin erityisedustaja 27. toukokuuta 2002 – 31. tammikuuta 2006 Bosnia ja Hertsegovinassa. Korkea edustaja valvoo Daytonin rauhasopimuksen siviilipuolta ja käyttää maassa ylintä päätösvaltaa[8][9].

Vuonna 2006 hän sai Order of St Michael and St Georgen työstään Bosnia ja Hertsegovinassa[10].

Gordon Brown tarjosi juuri ennen nousemistaan Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi Ashdownille paikkaa hallituksessaan Pohjois-Irlannin ministerinä. Ashdown ei pitänyt ajatusta hyvänä ja kieltäytyi.[11] Ashdownin sijasta istuimelle nousi Shaun Woodward.

Ashdownia suunniteltiin myös Yhdistyneiden kansakuntien Afganistanin lähettilääksi, mutta Kabulin hallitus oli sitä vastaan.[12]

Ashdownin viimeiseksi kirjaksi jäi Nein! Standing Up to Hitler 1935-1944.[13]

• The Ashdown Diaries 1988–1997. 1. (2000) ISBN 0-14-029775-8.
• The Ashdown Diaries 1997–1999. 2. (2001) ISBN 0-14-029776-6.
• Swords and Ploughshares: Building Peace in the 21st Century. (2008) ISBN 0-297-85303-1.
• A Fortunate Life: The Autobiography of Paddy Ashdown. (2010) ISBN 978-1-84513-419-8.
• The Cruel Victory: The French Resistance, D-Day and the Battle for the Vercors 1944. (2011) ISBN 978-0007520817.
• A Brilliant Little Operation: The Cockleshell Heroes and the Most Courageous Raid of World War 2. (2012) ISBN 1845137019.
• Game of Spies – The Secret Agent, the Traitor and the Nazi. (2016) ISBN 978-0-00-814084-7.
• Nein! Standing Up to Hitler 1935-1944. (2018) ISBN 978-0-00-825704-0

• WHO'S WHO: Lord Ashdown of Norton-sub-Hamdon GCMG KBE PC Peer (Arkistoitu – Internet Archive) (Liberal Democrats)
• Sir Paddy Ashdown (Guardian)
• Profile: Lord Ashdown (BBC)
• Curriculum Vitae of Lord Ashdown (Arkistoitu – Internet Archive)
• Neuvoston yhteinen toiminta 11 päivältä maaliskuuta 2002, Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Bosnia ja Hertsegovinaan

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paddy Ashdown Wikimedia Commonsissa