Pachinko

Ensimmäiset pachinkot kehitettiin lasten viihdykkeeksi 1920-luvulla. Myöhemmin pelilauta nostettiin pystyasentoon, ja peleillä operoivat lähinnä kylästä kylään kiertävät kaupustelijat. Toisen maailmansodan jälkeen pelit saavuttivat merkittävän suosion, sillä palkintoina oli usein tupakkaa, saippuaa ja muita hyödykkeitä, jotka olivat tuolloin säännösteltyjä tai muuten vaikeasti saatavilla. Alun perin mekaanisesti toimivat laitteet muuttuivat myöhemmin sähkömekaanisiksi. Nykyään ne ovat monimutkaisia elektronisia pelilaitteita.

Pachinko-pelikoneita.

Koska pelejä pelataan metallikuulilla, pelihalli myy kuulia pelaajan käyttöön. Kuulia voi ostaa joko käteisellä tai nykyään pelihallin omalla sirukortilla, johon on talletettu rahaa etukäteen ja joka on aina henkilökohtainen. Moderneissa pelihalleissa kortin haltija varmistetaan sormenjäljellä. Kuulat asetetaan pelin syöttökaukaloon, josta ne valuvat lyöntilaitteelle lyötäväksi pelin sisään.

Vanhoissa mekaanisissa Pachinkoissa pelaaja käänsi lyöntikahvaa, jolla hän valitsi lyöntivoiman. Kuula lyötiin kentälle päästämällä kahvasta. Moderneissa koneissa on sähköinen lyöntivasara, jonka voimaa pelaaja ohjaa kääntämällä nupista. Kone lyö kuulia kentälle tasaiseen tahtiin pelaajan valitsemalla voimalla niin kauan, kunnes pelaaja irrottaa kahvasta, painaa taukonappia tai kuulat loppuvat syöttökaukalosta. Tavoitteena on saada kuulat lyötyä sisään pelitaululla oleviin voittoportteihin. Osumista vaikeuttavat pelitaulussa olevat esteet ja naulat. Pelityyppejä on useita erilaisia, mutta nykyään yleisimmässä pelityypissä tietty portti käynnistää pelissä olevan arvonnan. Arvonnan osuessa oikein, käynnistyy pelissä erityinen jakso, Fever, jossa on mahdollista voittaa tuhansia kuulia. Muihin portteihin saadut osumat tuottavat tavallisimmin 5–20 kuulan pieniä voittoja. Voittokuulat valuvat ulos pelilaitteesta kaukaloon, josta ne voidaan tyhjentää kuljetusastioihin, joihin mahtuu muutama tuhat kuulaa kerrallaan.

Pelihallin henkilökunta laskee tuhannet kuulat pelaajan puolesta pelaajan pelatessa. Taitavien pelaajien vieressä saattaakin nähdä useita kuula-astioita pinossa odottamassa lunastusta. Lopuksi voitetut kuulat lasketaan laskuriautomaatilla, joka tulostaa pelaajalle vain sinä päivänä voimassa olevan kuitin tai tallentaa rahamäärän takaisin pelaajan henkilökohtaiselle sirukortille. Keskitasoinen pelaaja yleensä voittaa enemmän kuulia kuin pelaa, mutta pelihallit ovat varmistaneet voittonsa kuulien eri osto- ja myyntikursseilla. Tavallisimmin yksi kuula maksaa neljä jeniä (eli noin kolme senttiä), ja myydessä siitä saa vain 2,5 jeniä.

Nykyäänkin pachinkopelistä voitetut summat voi vaihtaa ainoastaan tavaravoittoihin, sillä uhkapeli rahalla on Japanissa kielletty. Tavaravoittoja on aina rihkamasta skoottereihin ja lounasannoksiin asti. Suurten pelihallien ohessa on pieni myymälä. Pelihallin tavara- ja juoma-automaatit toimivat usein myös kuulilla. Uhkapelilakia kuitenkin kierretään siten, että tietyt erikoistavarapalkinnot voi halutessaan vaihtaa pachinkohallin ulkopuolella olevasta luukusta tai kioskista käteiseksi. Kioskin pitäjä myy nämä erikoispalkinnot takaisin pelihallille. Muun muassa tästä syystä pachinko-liiketoiminnalla epäillään olevan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Pelialalla toimii myös paljon korealaisia, mikä on herättänyt epäilyjä yhteyksistä myös Pohjois-Koreaan.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pachinko Wikimedia Commonsissa