Pablo Escobar

Escobar aloitti rikollisuransa vuonna 1966. Tarinoiden mukaan hän olisi jenginsä kanssa ryöstellyt hautakiviä, hiekkapuhaltanut ne puhtaaksi ja myynyt ne eteenpäin. Todennäköisesti hänen ensimmäiset rikoksensa olivat kuitenkin katuhuijauksia.[5]

Huijauksista Escobar siirtyi autovarkauksiin, ja hän oli jo tunnettu autovaras 20-vuotiaana. Hän varasti jenginsä kanssa autoja, purki ne osiksi ja myi osat eteenpäin. Kerättyään tarpeeksi rahaa Escobar pystyi lahjomaan virkamiehiä kirjoittamaan varastetuille autoille uudet tiedot. Pidätystiedot tuolta ajalta ovat kadonneet, mutta ilmeisesti Escobar istui useita kuukausia Medellínin vankilassa ennen 20-vuotispäiväänsä.[6]

Escobar sai pian mainetta väkivallan käytöstään. Hän alkoi palkata rikollisia kidnappaamaan hänelle velassa olevia ihmisiä ja vaatimaan lunnaita velkasummasta. Toisinaan Escobar tapatti kidnapatun henkilön, vaikka olikin saanut lunnasrahat.[7] Tunnetuin Escobarin kaappauksen kohteista oli liikemies Diego Echavarría. Hänet kaapattiin ja lopulta tapettiin kesällä 1971. Escobar sai Echavarrían perheeltä 50 000 Yhdysvaltain dollarin lunnaat. Murhan seurauksena Escobar nousi paikalliseksi kulttihahmoksi.[8]

Escobar oli ehtinyt jo vuosikymmenen ajan kerätä ympärilleen rikollisjoukkoa, kun kokaiinikauppa alkoi 1970-luvun puolivälissä kukoistaa Kolumbiassa. Yksi ensimmäisistä kolumbialaisista huumekauppiaista oli Fabio Restrepo, joka kuljetti noin 40–60 kilogrammaa kokaiinia Miamiin kerran tai kahdesti vuodessa.[9] Restrepo murhattiin 1975, ilmeisesti Escobarin käskystä, ja Escobar otti Restrepon paikan huumeliigan johtajana.[3]

Escobarin rakennuttaman Hacienda Nápolesin härkätaistelukehä.

Escobarin nopea nousu herätti myös Kolumbian turvallisuuspalvelun (DAS) mielenkiinnon, ja hänet pidätettiin toukokuussa 1976, kun hän oli palaamassa huumekeikalta Ecuadorista. DAS:n agentit löysivät Escobarin auton varapyörästä 39 kilogrammaa kokaiinia. Escobar onnistui vaihdattamaan oikeusjutun ensimmäisen tuomarin ja lahjomaan toisen tuomarin, joten hän pääsi muiden vangittujen kanssa vapauteen. Seuraavana vuonna Escobarin vanginneet DAS-agentit tapettiin. Escobar toimi lainvalvojien kanssa jatkossakin samalla tavalla. Hänen strategiaansa alettiin kutsua nimellä ”plata o plomo” (”hopeaa tai lyijyä”).[10]

Vaikka Medellínin kartelli perustettiinkin jo aiemmin 1970-luvun aikana, se laajeni huhtikuussa 1978, kun useita huumeiden salakuljettajia tapasi Ochoan suvun maatilalla. Escobarin lisäksi tapaamisessa olivat mukana muun muassa Jorge Luis Ochoa, Fabio Ochoa ja Carlos Lehder. He sopivat Yhdysvaltoihin suuntautuvasta salakuljetuksesta, ja jo vuoden 1978 loppuun mennessä kartelli oli kuljettanut Yhdysvaltoihin noin 19 000 kilogrammaa kokaiinia.[11]

Escobar toi suuria määriä kokatahnaa Boliviasta ja Perusta, prosessoi sen, ja salakuljetti Yhdysvaltoihin. Hänen kartellinsa vei 1980-luvun puolivälissä päivittäin 15 tonnia kokaiinia, 80 prosenttia kaikesta Yhdysvaltoihin salakuljetetusta määrästä.[12]

Escobarin kartelli tienasi miljardeja, ja hän alkoi myös kuluttaa rahaa suurellisesti. Hän rakennutti 1979 ylellisen kartanon noin 30 neliökilometrin laajuiselle tilalle. Escobar kutsui tilaansa nimellä Hacienda Nápoles, ja pelkästään kartanon maat maksoivat 63 miljoonaa dollaria. Hän rakennutti sinne myös eläintarhan, jonne hän lennätti satoja eläimiä norsuista strutseihin.[13]

Escobar alkoi harrastaa Kolumbiassa myös hyväntekeväisyyttä, ja hän maksoi kokaiinilaboratorioidensa työntekijöille hyvää palkkaa. Escobar käytti miljoonia Medelínin köyhimpien asuinalueiden kehittämiseen. Hänen rahoillaan tai avustuksellaan rakennettiin teitä, sähkölinjoja ja jalkapallokenttiä. Hän myös aloitti asunnottomille suunnatun Barrio Pablo Escobar -asuinalueen rakentamisen.[14]

Escobar siirtyi 1970-luvulla myös politiikkaan ja oli auttamassa Uusi liberalismi -nimisen puolueen perustamista. Hän pääsi 1982 Jairo Ortegan varamiehenä Kolumbian kongressiin. Vaikka hän oli vain varamies, hän sai automaattisesti Kolumbian lain mukaan parlamentaarisen immuniteetin ja oikeuden diplomaattipassiin.[15] Parlamentaarinen immuniteetti tarkoittaa parlamentin jäsenen puhevapautta, toimintavapautta ja syytesuojaa.[16]

Escobarista tuli samalla entistä enemmän julkinen henkilö, ja hyväntekeväisyystyönsä ansiosta häntä alettiin kutsua nimellä ”Robin Hood paisa” eli Koillis-Kolumbian Robin Hood. Hän itse kertoi haastatteluissa, että hänen omaisuutensa taustalla oli 16-vuotiaana perustamansa polkupyöriä vuokrannut yritys.[17]

Escobar sai kongressissa vastustajan uudesta oikeusministeristä Rodrigo Larasta, joka syytti Escobaria heti ensimmäisenä istuntopäivänä rikollisesta toiminnasta.[18] Laran tukija El Espectador -lehti löysi Escobarin vuoden 1976 pidätyskuvan. Seuraavien kuukausien aikana Uusi liberalismi -puolueen johtaja Luis Carlos Galán kielsi Escobarin, joka erotettiin puolueesta. Vaikka Escobar taisteli vastaan, hän ilmoitti tammikuussa 1984 jättävänsä politiikan. Lara murhattiin kolme kuukautta myöhemmin.[19]

Escobar teki syksyllä 1985 ehdotuksen Kolumbian hallitukselle. Hän olisi antautunut, jos hallitus ei luovuttaisi häntä Yhdysvaltoihin tuomittavaksi. Ehdotukseen vastattiin kieltävästi, minkä seurauksena Escobar oli muodostamassa Los Extraditables -ryhmittymää, jonka tarkoituksena oli taistella luovutuspolitiikkaa vastaan. Kolumbian oikeuslaitos oli Escobarin kohteena koko 1980-luvun puolivälin. Hän lahjoi ja murhautti useita tuomareita.[20] Kolumbian korkein oikeus julisti vuoden 1986 lopulla sodan takia luovutussopimuksen lainvastaiseksi, koska sen oli allekirjoittanut presidentin sijaan presidentin delegaatio. Escobarin voitto oikeuslaitoksesta oli lyhytaikainen, sillä uusi presidentti Virgilio Barco uusi pian sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.[21]

Uusien liberaalien Luis Galán oli melko varmasti voittamassa vuoden 1990 vaalit. Escobar oli edelleen katkera Galánille, joka oli potkinut Escobarin ulos politiikasta. Escobarin tilaamana Galán palkkamurhattiin 18. elokuuta 1989. Seuraavaksi Escobar räjäytti Aviancan lennon 203 tarkoituksenaan murhata Galánin seuraaja César Gaviria.[22] Gaviria oli kuitenkin jäänyt turvallisuussyistä pois lennolta ja pelastui pommilta. Räjähdyksessä kuolivat kaikki 107 lentokoneessa ollutta ihmistä.[23]

Presidenttiehdokkaan murhauttaminen ja lentokoneen räjäytys toi Escobarille uusia vihollisia. Pommi-iskussa kuoli myös kaksi yhdysvaltalaista, ja Escobar sai peräänsä myös Yhdysvaltain hallituksen.[22]

Paine Escobarin luovuttamiseksi kasvoi 1990-luvun alussa, ja Escobar onnistui lakimiestensä kanssa neuvottelemaan Kolumbian kanssa sopimuksen. Hän antautuisi ja istuisi viiden vuoden vankeustuomion, jos hän saisi rakentaa oman vankilan eikä häntä luovutettaisi Yhdysvaltoihin. La Catedral -nimisessä vankilassa oli poreallas, jalkapallokenttä ja vesiputous. Escobar oli vankilan ainoa asukas ja pystyi sieltä johtamaan kartelliaan puhelimen välityksellä.[3]

Kolumbian hallitus päätti siirtää Escobarin tavalliseen vankilaan, kun heinäkuussa 1992 kävi ilmi, että tämä oli käskenyt tuoda La Catedraliin muutaman epälojaalin alaisensa, joita kidutettiin ja jotka lopulta tapettiin vankilassa. Escobar pelkäsi edelleen luovutusta Yhdysvaltoihin, joten hän lopulta karkasi La Catedralista.[3]

Poliiseja Pablo Escobarin ruumiin vierellä.

Escobarin löytämiseksi järjestettiin laajat etsinnät, joita Yhdysvaltain hallitus oli auttamassa. Vuoden 1992 lopussa Escobaria etsivät sekä yhdysvaltalaisten kouluttama kolumbialainen erikoisjoukko Bloque de Búsqueda että Escobarin kilpailijan Calin kartellin rahoittama Los Pepes, johon kuului hänen uhriensa perheiden jäseniä.[3]

Yhdysvaltalaista teknologiaa käyttäneet kolumbialaiset erikoisjoukot löysivät Escobarin 2. joulukuuta 1993 Medellínin keskiluokkaisella asuinalueella olleesta talosta. Poliisit yrittivät vangita Escobarin, mutta tilanne kehkeytyi tulitaisteluksi. Escobar kuoli, kun hän yritti karata katon kautta. Hän sai osuman vartaloonsa ja jalkaansa sekä kuolettavan osuman päähän. Korvasta läpi mennyt luoti on aiheuttanut spekulointeja itsemurhasta ja kolumbialaispoliisin suorittamasta teloituksesta.[3]

Escobarin Monaco-nimisestä asuintalosta Medellínissä tuli matkailunähtävyys, joten helmikuussa 2019 viranomaiset räjäyttivät sen. Tilalle tulee puisto ja Escobarin uhrien muistolle omistettu muistomerkki.[24]

Escobarin kuoleman jälkeen Kolumbian alamaailmassa ei ole ollut enää samantapaista voimakasta johtajaa, joka olisi hallinnut omaa huumekartelliaan. Calin kartelli pystyi jatkamaan hetken, mutta sekin kaatui 1995, kun sitä johtaneet Rodríguez Orejuelan veljekset vangittiin.[31]

Huumekauppa on Escobarin kuoleman jälkeen jakautunut useamman pienemmän liittouman haltuun. Yksi niistä on Escobarin etsinnöissä mukana ollut Los Pepes (tulee nimestä Perseguidos por Pablo Escobar, ”Pablo Escobarin vainoamat”).[31]

Escobarin kotitila Hacienda Nápoles jäi pitkäksi aikaa hoitamattomaksi Escobarin kuoltua. Liikemiesryhmä hankki sen omistukseensa ja muutti teemapuistoksi. Siellä on muun muassa uima-allas ja eläintarha. Vaikka monet alueen rakennuksista on kunnostettu, päärakennus on jätetty siihen kuntoon kuin se oli paikallisten asukkaiden ryöstämänä Escobarin kuoltua. Esillä on myös Escobarin poltettu autokokoelma. Puistossa käy vuosittain noin 50 000 ihmistä.[32][33]

Escobarin keräämät eläimet siirrettiin Hacienda Nápolesin takavarikoimisen jälkeen pääasiassa muihin eläintarhoihin. Virtahevot jäivät kuitenkin alueelle. Escobarin tuomasta kolmesta naaraasta ja yhdestä koiraasta on kasvanut huomattavasti suurempi populaatio. Haciendan järvissä elää noin 26–28 yksilöä, mutta virtahevot ovat levittäytyneet ympäristöön, muun muassa Magdalenajokeen, jossa niitä voi olla jo 40 yksilöä.[34] Lokakuussa 2021 Kolumbian hallinto käynnisti ohjelman virtahepojen steriloimiseksi.[35] Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan virtahevot voivat sopia Etelä-Amerikan luontoon ja täyttää jääkauden aikaisen megafaunan tyhjäksi jättämän ekologisen lokeron.[36]

Escobarilla oli myös kiinteistö Miamissa, Floridassa. Escobarin jälkeen sen omisti Christian de Berdouare, Chicken Kitchen -pikaruokaketjun omistaja. Hän palkkasi ammattimaisia aarteenetsijöitä etsimään kartanosta kaikkea Escobariin ja tämän kartelliin liittyvää, ja he löysivätkin marmorilattian alta kassakaapin, jonka sisältöä ei kuitenkaan pystytty luetteloimaan, koska se varastettiin ennen kuin tutkijat saivat sen avattua.[37]

Escobarista on tullut 20 vuotta kuolemansa jälkeen myös populaarikulttuurin hahmo. Television ja elokuvien lisäksi Escobarin poika Sebastián Marroquín (entinen Juan Pablo Escobar) on käyttänyt isänsä mainetta vaatemalliston luomiseen.[38] Marroquín on kirjoittanut isästään ja lapsuudestaan omaelämäkerrallisen kirjan Pablo Escobar, mi padre (2014).

Escobarin mainetta Latinalaisessa Amerikassa kuvastaa parhaiten telenovela Escobar, el Patrón del Mal.[38] Sen jälkeen Escobarista kertovat elokuvat ja televisiosarjat ovat levinneet myös Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäinen aiheesta tehty elokuva oli heikosti menestynyt Escobar: Paradise Lost, jossa Escobaria näytteli Benicio del Toro. Myös Netflix tarttui aiheeseen, ja sen sarjasta Narcos tuli yksi palvelun menestyneimmistä televisiosarjoista.[39] Lisäksi Hollywoodissa oli vuonna 2016 tekeillä tai suunnitteilla useita Escobariin tai Medellínin kartelliin liittyviä elokuvia, muun muassa Escobarin ja Virginia Vallejon suhteeseen perustuva elokuva, jossa Escobaria näyttelee Javier Bardem.[40]

Escobarin mukaan nimetty ravintola avattiin vuonna 2018 Singaporessa, ja Kolumbia teki asiasta valituksen Singaporelle.[41]