Paavo Tuononen

Paavo Tuononen (3. marraskuuta 1887 Juuka – 15. kesäkuuta 1982)[1] oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä kuormastopäällikkönä.[2][3]

Perhetausta

Tuonosen vanhemmat olivat työmies Elias Tuononen ja Anna Pirinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Hilja Maria Huttusen kanssa.[2][3]

Jääkärikausi
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Tuononen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 24. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän toimi pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Lihaussa vuonna 1917 komppanian rehumestarina.[2][3]

Suomen sisällissota

Tuononen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kuormastopäälliköksi 3. jääkärirykmentin esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aika

Tuononen palveli sisällissodan jälkeen kuormastovääpelinä 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi vaihdettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hänet nimitettiin 1. syyskuuta 1928 Uudenmaan rykmentin kengitys– ja kuormastosepäksi. Hän kävi kengitysseppäkoulu ja sen täydennyskurssin vuonna 1930.[2][3]

Talvi- ja jatkosota

Tuononen osallistui talvisotaan kengitys- ja kuormastoseppänä 1. Prikaatin II pataljoonan Esikuntakomppaniassa. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä 5. Prikaatin III pataljoonassa ja myöhemmin jatkosodan aikana Kadettikomppaniassa. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Juuassa vuoteen 1947 saakka.[3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917
  • Gruppenführer 30. elokuuta 1917
  • Varavääpeli 11. helmikuuta 1918
  • Vääpeli 3. toukokuuta 1918
  • Vänrikki 1942


  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918, 1940 ja 1942)
  • Vapaudenmitali 2. lk.
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Talvisodan muistomitali
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet
  1. Paavo Tuononen BillionGraves. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.