Paavo Tiusanen

Paavo Tiusanen aloitti harmonikansoiton 11-vuotiaana opettajanaan Helge Pahlman ja teoriaopintojaan hän myöhemmin suoritti yliopettaja Unto Saarisen johdolla.[3]

Suomen harmonikkamestaruuden hän voitti neljä kertaa: 1949, 1952, 1953 ja 1954 sekä Pohjoismaisen nuorisokilpaillun 1.palkinnon 1952 ja CMA:n maailmanmestaruuskilpailun pronssimitalin Helsingissä 1965.[2][3][4] Suomen mestaruuden tenniksen sekanelinpelissä hän voitti Kerstin Jämsénin kanssa sarjassa naiset 65, miehet 70. Tasavallan Presidentti Risto Ryti myönsi hänelle hengenpelastus -mitalin 1944.

Paavo Tiusasen sävellys-, sovitus- ja esiintymisskaala on laaja – klassisesta kevyeen. Radion Sinfoniaorkesterin solistina hän esitti Pietro Deiron harmonikkakonserton George de Godzinskyn johdolla 1952. Samoihin aikoihin hän piti harmonikkakonsertit Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Fazerin musiikkikoulun opettajana Tiusanen oli 1965–1975, minkä jälkeen hän piti yksityistä harmonikkaopistoa Helsingissä vuoteen 1990. Opetusministeriö myönsi hänelle erivapauden harmonikansoiton lehtorin toimiin 1976 ja valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1991 lähtien.

Suomen Harmonikkaliiton 1.varapuheenjohtaja 1976–78; kunniajäsen. Viljo Vesterinen -killan sihteeri-rahastonjoitaja 1977–94; kunniajäsen ja kultainen ansiomerkki. Hän toimi harmonikansoiton arvostelutuomarina monissa kilpailuissa mm. Viljo Vesterisen valtakunnallisissa kilpailuissa 1978–93.

Paavo Tiusanen on laatinut Harmonikansoiton Alkeisoppikirjan ABC ja tehnyt levytyksiä yhteensä noin 30, mm. Lasse Pihlajamaan, Matti Viljasen, Jorma Juseliuksen, Veikko Huuskosen, Kalevi Nyqvistin, Aaro Kurkelan ja Kari Tolvasen kanssa sekä soololevyttänyt säveltämiään fuugia ja inventioita.

• Paavo Tiusasen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Paavo Tiusasen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Paavo Tiusasen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa