Paavo Suoranta

Välirauhan aikana Paavo Suoranta toimi tiedustelijana pääesikunnan Tilastotoimiston Viipurin alatoimistossa. Tuolloin hän teki siviilivaatteissa seitsemän salaista partiomatkaa Neuvostoliiton puolelle.[4] Suoranta oli mukana tiedustelemassa joukkojen keskityskuljetuksia ja siviiliväestön evakuointia Hiitolan, Inkilän ja Kaarlahden alueella. Hän osallistui välirauhan aikana tiedustelu-, radiosähköttäjä- ja laskuvarjohyppykursseihin.[4]

Jatkosodassa Suoranta toimi päämajan kaukopartiotoiminnassa osasto Vehniäisessä. Ansioistaan Suoranta nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 31. elokuuta 1942 hänen ollessaan sotilasarvoltaan ylikersantti. Partioretkiä radistina ja partion johtajana kertyi yhteensä 17.[5]

Noita vaiheita on kuvattu kaunokirjallisesti Esa Anttalan kaukopartioromaanissa "Partisaanit tulessa", jossa Paavo Suoranta osallistuu partisaanien vangitsemiseen Kainuussa sekä Mauri Ahtosalon (aik. Kärpänen) romaanissa "Sissejä yli Äänisen", jossa partion johtajan haavoituttua Paavo Suorannasta tulee partion johtaja.

Siviiliin päästyään Paavo Suoranta pohti ammatinvalintaa jo varusmiesajalta tutuksi tulleen rajavartioston ja metsäalan välillä. Jälkimmäisen valittuaan Suoranta asettui Keski-Suomeen Kuohulle. Paikkakunnalle hakeutui metsätöihin muitakin entisiä kaukopartiomiehiä ja myöhemmin sinne perustettiin myös tiedustelun peiteorganisaationa toiminut puualan yritys Kuohun Pilke, jonka toimitusjohtajina olivat vuorollaan Suoranta ja Heikki Määttänen, joka katosi Neuvostoliittoon suunnatulla tiedustelumatkalla 1950.[6] Määttäsen kadottua liike meni konkurssiin, jolloin todettiin, että osa sen käyttämästä kalustosta oli puolustusvoimien omaisuutta.[7]

Vuoden 1946 alkupuolella Suoranta muutti Kuruun opiskellakseen metsäteknikoksi. Valmistuttuaan 1947 lopulla Suoranta siirtyi metsänhoitoyhdistyksen tehtäviin Vieremälle.[8] Kuohun tavoin myös Vieremällä asui ja liikkui Suorannan tuntemia entisiä päämajan sissejä. Suorannasta tuli 1951 lapinlahtelaisen Savon Puuliike Oy:n toimitusjohtaja.[9] Myös tämä yritys palveli tiedustelun etuja tarjotessaan toimitusjohtajalle mahdollisuuden työllistää entisiä kaukopartiomiehiä tiedustelun peitetehtäviin ja liikkua yhtiön asioissa huomiota herättämättä.[10]

Vuodesta 1947 lähtien entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä alettiin värvätä Neuvostoliiton alueelle suunnattuun tiedustelutoimintaan. Samana vuonna oli perustettu Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Sen lisäksi kaukopartiomiesten palveluksista oli kiinnostunut ainakin Iso-Britannian MI6 sekä Norjan tiedustelu.[11] Suomalaisten partiomiesten voimin tehty tiedustelu oli laajimmillaan vuonna 1951.[12] Myös Suoranta osallistui värvärinä tähän toimintaan. Yksi hänen värväyskohteistaan oli myöhemmin kirjailija Esa Anttalana tunnettu Urpo Lempiäinen, joka ei kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan. [13] Vielä 1954 Suoranta oli mukana värväämässä norjalaisten toimeksiantajien laskuun. Aiemmin häntä oli Norjan-vierailullaan myös houkuteltu muuttamaan sinne tiedusteluasiantuntijaksi.[14]