Paavo Sarkkinen

Sarkkisen vanhemmat olivat Yrjö Ivar Sarkkinen ja Elli Rosa Elisabet Rechardt. Hänen puolisonsa vuodesta 1960 oli ekonomi Eevi Ritva Inkeri Leino. Sarkkinen tuli ylioppilaaksi vuonna 1956 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1962. Hän oli Rautatiehallituksessa insinöörioppilas 1960–1961, vt. ylimääräinen ratainsinööri 1961–1962 ja vt. ratainsinööri 1962–1963.[2]

Tie- ja vesirakennushallituksessa Sarkkinen oli vesitieosaston diplomi-insinööri 1963–1968 ja toimistoinsinööri 1968–1969 ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen Kuopion piirissä Varkauden–Kuopion syväväylän rakennuspäällikkö 1969–1972. Hän oli sitten Tie- ja vesirakennushallituksen vesitieosaston diplomi-insinööri 1972–1973, yli-insinööri 1973–1974 ja vesitieosaston rakennustoimiston diplomi-insinööri 1974–1978. Merenkulkuhallituksen teknillisen toimiston yli-insinöörinä Sarkkinen toimi 1978–1990 ja Suomenlahden merenkulkupiirin piiripäällikkönä 1990–2000. Hän toimi myös Teknillisen korkeakoulun assistenttina ja erikoisopettajana sekä neuvottelevana virkamiehenä Saaristomeren merenkulkupiirissä. Sotilasarvoltaan Sarkkinen on reservin luutnantti (1996). Merenkulkuneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 2002.[2]

• Säkerhetsanordningar för sjöfarten i Finland, 1983
• Aids to navigation in Finland, 1984
• Merirakentaminen, 1882, Paavo Sarkkinen, Antti Lämsä
• Ruoppaustyöt, 1984
• Suomen sisävesiväylät: rakentaminen ja kehitys, 2007, Paavo Sarkkinen, Timo Rekonen, Seppo Koivupuro