Paavo Roos

Hänen vanhempansa olivat apteekkari Karl Uno Roos (värväri ja kalterijääkäri, vuodesta 1936 sukunimi Risla, kutsumanimi Kaarlo) ja Hilja Matilda Pirilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Elna Sofia Koskelon kanssa. Roos kävi kuusi luokkaa Kokkolan suomalaista yhteislyseota ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan samassa koulussa vuonna 1923. Roos suoritti Sotateknillisen kurssin vuosina 1927–1929 ja Teknillisten joukkojen upseerien erikoiskurssin vuonna 1932 sekä toimi Viestiupseerikurssien johtajana vuonna 1932 ja 1934. Hän suoritti myös Miinanheitin ja jalkaväkitykkikurssin vuonna 1925.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Roos liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 5. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen Roos siirtyi Pataljoonan tiedonanto-osastoon vuonna 1917.[1][2]

Roos astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1918 alkaen viestiosaston johtajaksi 4. Jääkärirykmentin esikuntaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Roos palveli sisällissodansodan jälkeen viestiosaston johtajana 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka nimettiin myöhemmin uudestaan ensin Jääkäripataljoona 2:ksi ja sitten Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Roos siirrettiin 20. marraskuuta 1918 alkaen Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een, josta muodostettiin myöhemmin Viipurin rykmentti. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana 4. komppaniassa. Roos erosi armeijasta 27. toukokuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskunnissa hän toimi 1. heinäkuuta 1919 alkaen Ylistaron suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja harjoituspäällikkönä aina 15. helmikuuta 1923 saakka. Roos erosi suojeluskunnista ja astui takaisin armeijan palvelukseen 18. huhtikuuta 1923 ja hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonan 3. komppaniaan. Hän oli 1. marraskuuta 1924 - 31. lokakuuta 1925 välisen ajan komennettuna Jääkäritykistörykmenttiin tutustumaan tykistönkoulutusmenetelmiin. Hänet määrättiin 6. marraskuuta 1926 alkaen Kenttälennätinpataljoonan 1. komppanian päälliköksi, josta tehtävästä hänet siirrettiin 5. kesäkuuta 1929 alkaen 2. komppanian päälliköksi Radiopataljoonaan, joka nimettiin myöhemmin Viestipataljoona 1:ksi. Komppanianpäällikön tehtävästä hän siirtyi 1. heinäkuuta 1933 alkaen pataljoonan esikuntaan, missä hänet määrättiin teknillisen toimiston päälliköksi. Edellä mainittua tehtävää hän hoiti senkin jälkeen, kun Viestipataljoona 1 ja 2 olivat yhdistetty Viestipataljoonaksi. Roos erosi toistamiseen armeijan palveluksesta 15. toukokuuta 1937 ja siirtyi Karjalan sähkö oy:n palvelukseen. Yrityksessä hän toimi radio-osaston johtajana.[1][2]

Roos osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana toimistoupseerina 3. Armeijakunnan esikunnassa. Varsinaisten sotatoimien alettua hänet siirrettiin aluksi 7. Divisioonan viestikomentajaksi ja myöhemmin Viestipataljoona 7:n komentajaksi. Hän osallistui talvisodan taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän jatkoi aluksi sodanaikaisessa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin Itä-Savon viestiupseeriksi. Jatkosodan puhjettua Roos jatkoi välirauhan aikaisessa tehtävässä kunnes hänet siirrettiin ensimmäisen sotavuoden aikana viestiupseeriksi Viestikoulutuskeskus 24:ään, josta tehtävästä hänet kotiutettiin vielä vuoden 1941 aikana.[2]

Roos toimi Kenttälennätinpataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1927 ja Viestipataljoona l:n kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1933–1934 ja jäsenenä vuonna 1935 sekä oli Helsingin pitäjän kunnallis- ja verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1931–1934 ja kunnanvaltuuston jäsenenä vuonna 1934.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 10. toukokuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1923 Kapteeni 16. toukokuuta 1927		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera 1918 ja 1940 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.