Paavo Nurmi

Paavo juoksi jo kymmenvuotiaana, mutta harrastus taukosi useaksi vuodeksi, kun isän kuoltua Paavon täytyi osallistua perheen elatukseen.[2][3] Noin 17-vuotiaana Nurmi alkoi harjoitella välivuosinaan tekemiensä suunnitelmien mukaan.[4] Hän liittyi työväenluokkaisuudestaan huolimatta 1914 porvarilliseen Turun Urheiluliittoon ja voitti 17-vuotiaana ensimmäisen kilpailunsa 3 000 metrin matkalla.[1] Ensimmäisiin Suomen-mestaruuskilpailuihinsa Nurmi osallistui vuonna 1916 Turussa ja sijoittui kuudenneksi niin 5 000 metrillä kuin 2 000 metrilläkin.[5]

Paavo Nurmen nuorukaisena saavuttamia tuloksia:[6]

Vuoden 1918 heikohkoja tuloksia selittävät sisällissodan aiheuttamat olot. Seuraavana vuonna Nurmi meni suorittamaan asepalvelusta, ja samalla paranivat hänen harjoitusolosuhteensa. Nurmen harjoittelu muuttui järjestelmällisemmäksi ja monipuolisemmaksi, ja hän pääsi aseseppäkouluun urheiluvaikuttaja Lauri Pihkalan ansiosta. Samalla hän lievensi askeettista ja vegetaarista elämäntapaansa. Armeijaharjoittelun ansiosta Nurmen tulokset paranivat, ja hän nousi olympiavalmennettavien joukkoon.[1]

Nurmi juoksi kesällä 1920 Suomen olympiakarsinnoissa suomenennätyksiä, ja hänet valittiin Suomen joukkueeseen Antwerpenin olympialaisiin 1920.[1] Nurmi voitti ensimmäisistä olympialaisistaan kolme kultamitalia ja yhden hopean. Nurmen ensimmäinen olympiajuoksu oli 17. elokuuta käyty 5 000 metrin kilpailu, jossa hän voitti hopeaa. Nurmi yritti kovalla alkuvauhdilla pudottaa muut juoksijat kyydistä, mutta Ranskan Joseph Guillemot pysyi mukana ja voitti Nurmen loppukirissä.[7][1] Nurmen aika oli 15.00,0 ja jäi hän Guillemotista 4,4 sekuntia.[8] Nurmi vaihtoi sen jälkeen 10 000 metrin juoksuun toisenlaisen vauhdinjakotaktiikan ja voitti siinä ensimmäisen olympiakultamitalinsa.[1] Nurmi voitti Guillemotin 1,4 sekunnilla loppuajalla 31.45,8.[8] Sen jälkeen hän voitti vielä kahdeksan kilometrin maastojuoksun ja oli mukana kultaa voittaneessa Suomen maastojuoksujoukkueessa.[1]

Olympiamenestyksen ansiosta Nurmi sai armeijassa ylennyksen alikersantiksi sekä stipendin, jonka turvin hän opiskeli seuraavien kolmen vuoden aikana koneteknikoksi Helsingin teollisuuskoulussa.[1]

Nurmi juoksi vuosina 1921–1923 eri matkoilla kahdeksan maailmanennätystä.[1] Huhtikuussa 1921 Nurmi oli opetellut tasaisen vauhdinjaon periaatteen juoksijamestari Alfred Shrubbin juoksuoppaasta Running and Cross-Country Running. Hän teki itselleen sekuntitaulukot tulevia maailmanennätysjuoksujaan varten ja ryhtyi harjoittelemaan tasavauhtista juoksemista kelloa vastaan harjoituskentällä.[9]

Nurmi lähti maailmanennätysjahtiin kesällä 1921. Hän kohtasi Ruotsissa alkukesän aikana 1921 ruotsalaisen Eric Backmanin neljä kertaa. Kolmannessa kohtaamisessa 20. kesäkuuta huonot olosuhteet pilasivat Nurmen maailmanennätysyrityksen 5 000 metrillä. Kaksi päivää myöhemmin Tukholmassa 22. kesäkuuta Nurmi juoksi 10 000 metrin maailmanennätyksen 30.40,2.[10]

Syyskuun 1922 alussa Nurmi rikkoi 2 000 metrin maailmanennätyksen Tampereella. Heti sen jälkeen hän otti tähtäimeensä Hannes Kolehmaisen 5 000 metrin maailmanennätyksen, jota pidettiin lyömättömänä. Ensimmäisen kerran Nurmi yritti rikkoa ennätystä Tukholmassa, mutta jäi rankkasateessa siitä yli 11 sekuntia. 12. syyskuuta sää oli hyvä, ja Nurmi sai yrittää ennätystä uudelleen. Puolimatkan väliaika 7.06,5 oli hyvin kova, mutta ennen viimeistä kierrosta Nurmi oli jäänyt hiukan jälkeen maailmanennätyksestä. Hän juoksi viimeisen kierroksen kuitenkin niin lujaa, että loppuaika 14.35,3 oli uusi maailmanennätys.[11]

Elokuussa 1923 Nurmi juoksi vielä Tukholmassa mailin maailmanennätykseksi 4.10,4.[12]

Helsingissä 24.–25. toukokuuta 1924 juostuissa olympiakarsintakilpailuissa Nurmi voitti 1 500 metriä ajalla 4.00,5 ja 3 000 metriä ajalla 8.41,5, mutta jäi 10 000 metrillä maailmanennätyksen juosseen Ville Ritolan varjoon.[13]

Nurmi ottamassa nimiinsä 1 500 metrin maailmanennätyksen Helsingissä kesäkuussa 1924.

Koska Pariisin olympialaisten ohjelmassa oli 1 500:n ja 5 000 metrin juoksujen loppukilpailut sijoitettu samalle päivälle, Nurmi kokeili etukäteen selviytymistä urakasta HKV:n kisoissa Eläintarhan kentällä 19. kesäkuuta. Hän juoksi kummallakin matkalla maailmanennätyksen: lyhyemmällä matkalla 3.52,6 ja pidemmällä 14.28,2.[14]

Pariisin olympialaisten alussa Nurmea säästeltiin, eikä hän juossut 6. heinäkuuta käytyä 10 000 metrin kilpailua, jonka voitti Ville Ritola. Nurmi juoksi ensimmäiset loppukilpailunsa torstaina 10. heinäkuuta. Ensin juostulla 1 500 metrillä Nurmi piti alusta saakka kovaa vauhtia. 800 metrin väliaika 1.58,5 kertoo Nurmen juosseen siihen saakka selvästi lujempaa kuin maailmanennätysjuoksussaan, mutta voiton ratkettua Nurmi löysäsi vauhtia ja voitti kultaa loppuajalla 3.53,6.[15] Noin tunti myöhemmin oli vuorossa 5 000 metrin loppukilpailu. Puolimatkaan saakka kärjessä vuorottelivat Ville Ritola ja Ruotsin Edvin Wide. Siitä eteenpäin Nurmi ja Ritola pitivät vauhtia vuorovedolla ja pudottivat Widenkin kauas taakseen. Loppusuoralla Nurmi piti Ritolan takanaan ja voitti toisen kultamitalinsa ajalla 14.31,2 voittaen Ritolan 0,2 sekunnilla ja pronssimitalisti Widen 30,6 sekunnilla.[16]

Lauantaina oli vuorossa 10 560 metrin pituinen maastojuoksu. Jo kilpailun alkaessa oli varjossa lämpöä 36 astetta, joten kilpailusta tuli erittäin raskas. Nurmi aloitti rauhallisesti, ja vasta 4,5 kilometrin kohdalla hän ja Ritola pudottivat pahimman kilpailijansa Widen vauhdistaan. Nurmi saapui maaliin voittajana ajassa 32.54,8. Ritola hävisi hänelle lähes 85 sekuntia. Myös joukkuekilpailusta Suomi sai kultaa.[17]

Sunnuntaina Nurmi päätti kisaurakkansa 3 000 metrin joukkuejuoksun loppukilpailuun, josta Nurmi, Ritola ja Elias Katz voittivat Suomelle kultaa Nurmen ollessa koko joukon nopein. Näin Nurmi sai Pariisin kisoista kaikkiaan viisi kultamitalia.[18] Olympialaisten jälkeen Suomen valtio tilasi Wäino Aaltoselta Paavo Nurmen näköispatsaan.[19]

Nurmi lähti vuoden 1924 lopulla Yhdysvaltoihin ja osallistui siellä viiden kuukauden aikana 55 kilpailuun, joista hän hävisi vain kaksi.[20] Ensimmäinen kilpailu käytiin täyteen myydyssä Madison Square Gardenissa 6. tammikuuta 1925. Nurmi voitti samana iltana mailin ajalla 4.13,6 ja 5 000 metriä ajalla 14.44,6. Molemmat ajat olivat uusia halliennätyksiä. Nurmella oli vastassa jo olympialaisista tuttuja kilpakumppaneita, sillä maililla toiseksi sijoittui Joie Ray ja 5 000 metrillä Ville Ritola.[21]

Kiertueen viimeisen hallikilpailunsa Nurmi juoksi 17. huhtikuuta. Osa juoksuista oli tasoituskilpailuja, ja kahdesti tasoituksen saanut juoksija ehti maaliin ennen Nurmea. Muut 45 hallikilpailustaan Nurmi voitti lukuun ottamatta yhtä keskeytystä. Hallikauden jatkoksi hän kilpaili 19. huhtikuuta ja 26. toukokuuta välisenä aikana vielä kymmenen kertaa ulkoradoilla. Yhdeksän ulkokilpailua Nurmi voitti, mutta viimeisessä 880 jaardin kilpailussa New Yorkissa hän hävisi isäntämaan Alan Helffrichille.[21]

Amerikkalaiset ihastuivat mieheen, jolla oli ”alhaisin pulssi, mutta korkein taksa”, ja antoivat hänelle lempinimien Phantom (The Phantom Finn, aavesuomalainen).[1][19] Presidentti Calvin Coolidge kutsui Nurmen tapaamiseen. Palattuaan Suomeen Nurmi sai presidentti Relanderilta Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkin.[19] Kiertueesta oli taloudellista hyötyä paitsi Nurmelle, myös hänen kotimaalleen, sillä yleisen käsityksen mukaan Nurmen juoksut vaikuttivat siihen, että Yhdysvallat myönsi Suomelle 400 miljoonan markan lainan.[1]

Amerikan-matka oli rasittanut Nurmea, ja hän alkoi kärsiä reumasta ja akillesjännevaivoista. Nurmi juoksi 1926–1927 kuitenkin edelleen maailmanennätyksiä, mutta ei enää voittanut jokaista kilpailua.[1]

Nurmi riitaantui SVUL:n urheilujaoston puheenjohtaja Lauri Pihkalan kanssa loppuvuonna 1927 siitä, mitä matkoja Nurmen pitäisi juosta Ruotsi-maaottelussa. Riidan seurauksena Nurmi asetti Pihkalaa tukeneiden suomalaisten seurojen kilpailut boikottiin ja uhkasi lähteä Yhdysvaltoihin kilpailemaan ja jättää väliin seuraavan vuoden olympialaiset. Nurmi kuitenkin perui aikeensa syystä tai toisesta ja jatkoi olympiauraansa.[22]

Amsterdamin 1928 olympialaisissa Nurmi osallistui kolmelle juoksumatkalle. Pariisin kisojen kultamitalilajeista maastojuoksu ja 3 000 metrin joukkuejuoksu eivät kuuluneet enää kisojen ohjelmaan. Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 10 000 metrin loppukilpailu.[23] Ville Ritola johti juoksua 1 500 metristä lähtien, mutta Nurmi ohitti Ritolan viimeisellä sadalla metrillä ja voitti kultaa olympiaennätyksellä 30.18,8. Ritola hävisi hänelle 0,6 ja Edwin Wide 45,2 sekuntia.[24]

Kaksi päivää 10 000 metrin loppukilpailun jälkeen Nurmi selviytyi 5 000 metrin juoksun alkueristä loppukilpailuun.[25] Seuraavana päivänä Nurmi osallistui 3 000 metrin estejuoksun toiseen alkuerään. Ensimmäisellä vesiesteellä hänen jalkineensa piikki tarttui tiukasti estepuuhun, ja hän kaatui vesihautaan, josta ranskalainen Lucien Duquesne auttoi hänet ylös. Rauhallisesti Nurmi juoksi karkuun päässeet muut juoksijat kiinni ennen kahden kilometrin täyttymistä ja tuli maaliin erän voittajana Duquesnen seuraamana.[26]

Yhden lepopäivän jälkeen Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailussa. Hän kärsi edelleen estejuoksun alkuerässä loukkaantuneesta lonkasta. Nurmi siirtyi kilpailun johtoon vajaan 800 metrin kohdalla mutta päästi puolimatkassa estejuoksun alkuerissä nilkkansa loukanneen Ville Ritolan kärkeen. Loppusuoralla Ritola jätti Nurmen lopullisesti ja voitti hänet ainoan kerran olympialaisjuoksuissa. Nurmen loppuaika oli 14.41,0, ja hän hävisi Ritolalle 3,0 sekunnilla. Wide tavoitti loppusuoralla Nurmea, joka kuitenkin säilytti hopeatilan 0,2 sekunnin erolla ruotsalaiseen.[27]

Viimeisen olympiakilpailunsa, 3 000 metrin estejuoksun loppukilpailun, Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailua seuranneena päivänä 4. elokuuta.[28] Nuori Toivo Loukola karkasi muilta noin 2 000 metrin kohdalla, ja Nurmi tyytyi johtamaan pääjoukkoa ja hidastamaan ohitseen pyrkineitten ranskalaisten, Henri Dartiguesin ja Duquesnen vauhtia.[29] Viimeisen kierroksen alkaessa Nurmi irtosi pääjoukosta ja juoksi hopealle 9,0 sekuntia Loukolalle hävinneenä.[30]

Nurmi juoksemassa lyhyen maratonin maailmanennätystä vuonna 1932.

Amsterdamin olympiakisoja seuranneena syksynä Nurmi juoksi maailmanennätykset ylipitkillä matkoilla 15–20 kilometrillä ja tunninjuoksussa. Hän kävi kilpailemassa jälleen Yhdysvalloissa, mutta ei saanut sieltä toivomaansa ammattilaissopimusta. Hän valmistautui seuraavalle olympiamaratonille, ja hänen kilpailutahtinsa harveni. Olympiavuonna 1932 Nurmi juoksi lyhyen maratonin (40,2 kilometriä) epävirallisen maailmanennätyksen.[1]

Nurmen kansainvälinen juoksijanura päättyi skandaalinkäryisesti vähän ennen vuoden 1932 kesäolympialaisia Los Angelesissa. Hänet julistettiin ammattilaiseksi amerikkalaisissa kilpailuissa hankkimiensa palkintojen takia ruotsalaisten kansainvälisen olympiakomitean viranomaisten vaatimuksesta, jota Sigfrid Edström oli eritoten ja peräänantamattomasti lobannut.[31] Päätös esti Nurmea tavoittelemasta olympiauransa huipennusta maratonjuoksusta.[7] Suomessa valitukset nähtiin ruotsalaisten kateutena, ja Suomi vetäytyi Suomi–Ruotsi-maaottelusta kahdeksaksi vuodeksi välien kiristyessä.[31]

Nurmi jatkoi uraansa kansallisissa kilpailuissa vielä pari vuotta ja juoksi viimeisen kilpailunsa syyskuussa 1934.[1] Hän toimi väliaikaisesti myös valmentajana ja muun muassa valmensi suomalaisia kestävyysjuoksijoita Berliinin olympialaisiin 1936.[19][32] Siellä hänen valmennettavansa voittivat kolme kultamitalia ja saivat yhden kolmoisvoiton. Kisojen jälkeen Nurmi lopetti määräaikaisen valmennustehtävänsä.[33] Nurmi erosi myöhemmin Suomen urheiluliiton valmennusvaliokunnasta ja koki itse tulleensa potkituksi pois. Vuoden 1952 Urheilutoimittajien Liiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Nurmi syytti suomalaisten kestävyysjuoksun silloisesta lamasta sitä, että vanhemman polven neuvoja halveksuttiin ja nuoret olivat laiminlyöneet ennen suositut harjoitusmuodot murtomaahiihdon ja kävelyn. Hän myös suositteli, että suomalaiset paneutuisivat keskipitkiin matkoihin maailmalla vähemmän arvostetun 10 000 metrin sijaan.[34]

• Antwerpen 1920:
  • kultamitali – 10 000 m juoksu
  • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
  • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
  • hopeamitali – 5 000 m juoksu

• Pariisi 1924:
  • kultamitali – 1 500 m juoksu
  • kultamitali – 5 000 m juoksu
  • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
  • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
  • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)

• Amsterdam 1928:
  • kultamitali – 10 000 m juoksu
  • hopeamitali – 5 000 m juoksu
  • hopeamitali – 3 000 m estejuoksu[1]

Nurmi voitti henkilökohtaisilta matkoilta 20 suomenmestaruutta ja viesteistä kaksi. Hän voitti myös kaksi Englannin mestaruutta ja yhden Yhdysvaltain mestaruuden.[1]

Nurmi voitti urallaan 277 juoksua vuosien 1914–1934 aikana juoksemastaan 310 juoksukilpailusta, pois lukien viestit, alkuerät, tasoituskilpailut ja viestijoukkueita vastaan käydyt kilpailut. Vuodesta 1920 alkaen Nurmi voitti 256 juoksemastaan 273 kilpailusta.[36]

• 800 m – 1.56,3
• 1000 m – 2.32,2
• 1500 m – 3.52,6
• maili – 4.10,4
• 2000 m – 5.24,6
• 3000 m – 8.20,4
• 3000 m esteet – 9.31,2
• 5000 m – 14.28,2
• 10 000 m – 30.06,1
• 15 000 m – 46.49,6
• tunninjuoksu – 19 210 m
• 20 000 m – 1.04.38,4
• 25 000 m – 1.26.29,6
• 25 mailia / 40 200 m (lyhyt maraton) – 2.22.03,8[1][37][38]

Nurmi teki urallaan 20 IAAF:n hyväksymää maailmanennätystä 14 henkilökohtaisella juoksumatkalla sekä kaksi viestimaailmanennätystä Turun Urheiluliiton 4×1500 metrin joukkueessa. Arvokilpailumatkojen 1 500 metrin, 5 000 metrin ja 10 000 metrin maailmanennätystensä lisäksi hän rikkoi ennätyksiä myös 2 000, 3 000 ja 15 000 metrin matkoilla, tunninjuoksussa sekä useilla harvoin juostuilla mailimatkoilla.[39] Nurmi piti samanaikaisesti hallussaan sekä 5 000 että 10 000 metrin matkojen maailmanennätyksiä 2 849 päivää peräkkäin elokuusta 1924 kesäkuuhun 1932.[40]

• Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki 1925[1]
• Suomen Urheiluliiton kunniamerkki 1934[1]
• Suomen urheilun suuri ansioristi 1947[1]
• Helsinki-mitali 1973[1]

• Vuonna 1939 löydetty pikkuplaneetta 1740 Paavo Nurmi on nimetty suomalaisjuoksijan mukaan.[50]
• Turussa järjestetään vuosittain Paavo Nurmi Marathon ja Paavo Nurmi Games -urheilutapahtumat.[1]
• Finnairin ensimmäinen DC-8 -suihkukone sai nimekseen Paavo Nurmi.[1] Kone tuli Suomeen vuonna 1969 ja lensi ensilentonsa New Yorkiin.[51]
• Helsingissä (1977) ja Turussa on Paavo Nurmen tie, Helsingissä lisäksi Paavo Nurmen kuja (1977) ja Turussa Paavo Nurmen puistotie.[1]
• Turun urheilupuiston yleisurheilukenttä nimettiin lokakuussa 1997 Paavo Nurmi -stadioniksi.[1]
• Vuoden 2012 kesäolympialaisten ajaksi Lontoon metron Barkingin asema nimettiin väliaikaisesti Paavo Nurmeksi.[52]
• Paavo Nurmi Athletic Center, Finlandia University, Hancock, Michigan, Yhdysvallat.[53]

Paavo Nurmi 10 markan setelissä.

Nurmesta 1945 julkaistu postimerkki.

• Pariisin kesäolympialaisten 1924 jälkeen Suomen valtio tilasi Wäino Aaltoselta Paavo Nurmen näköispatsaan.[19]
• Nurmi sytytti olympiatulen Helsingin kesäolympialaisissa 1952.[54]
• Nurmi esiintyi 1986 liikkeelle lasketussa 10 markan setelissä. Sinipohjaisessa setelissä toisella puolella oli Paavo Nurmen kuva ja toisella puolella oli Helsingin Olympiastadion.[55] Seteli poistettiin käytöstä vuonna 1993, jolloin sen korvasi 20 markan seteli, ja siinä oli Väinö Linnan kuva.
• Postimerkit Suomessa 1945, 1973 ja 1997. Postimerkkejä myös ulkomailla.[1]
• Juhlaraha 1997.[1]
• IAAF nimesi Nurmen vuonna 2012 uuteen yleisurheilun kunniagalleriaansa 24 muun urheilijan joukossa.[56]
• Nurmen kullattu piikkari on Suomen Urheilumuseon kokoelmissa.[1]
• Turun sisäänmenoteillä on kyltti, jossa kerrotaan Turun olevan Paavo Nurmen kotikaupunki.[57]
• Paavo Nurmen historiallista merkitystä vaalii Paavo Nurmi Legacy -hanke, joka sai vuoden 2017 Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkinnon.[58][59]
• IAAF World Athletics Heritage -muistolaatta myönnettiin Nurmelle vuonna 2018. Se sijoitetaan Paavo Nurmen nimikkostadionille Turkuun.[60]

• Wäino Aaltosen veistämän Paavo Nurmi pronssiveistoksen valokset ovat Ateneumin taidemuseon kokoelmien (1925) lisäksi Olympiastadionin edessä Helsingissä (1952), Turussa (1955), Lausannessa, Sveitsissä (1994) ja Jyväskylän yliopiston kampuksen puisto-alueella (2001).[1]
• Juhani Tiikkainen ohjasi vuonna 1986 MTV:lle televisioelokuvan Maailman paras, jossa nuorta Paavo Nurmea näytteli Carl-Kristian Rundman ja ikääntynyttä Nurmea Lasse Pöysti.[61]
• Tuomas Kantelinen sävelsi Paavo Haavikon librettoon urheiluoopperan Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni. Sitä esitti muun muassa Helsingin Kaupunginteatteri Olympiastadionilla vuonna 2000.[62]
• Karo Hämäläisen romaani Yksin (2015).[63]

• Televisiosarjassa Simpsonit Mr. Burnsilta kysyttiin kerran hänen autonsa ikää, johon Burns vastasi: ”Tämä auto on ottanut mittaa Lentävästä Suomalaisesta, Paavo Nurmesta!”[64][65]