Paavo Kyrenius

Paavo Yrjö Heikki (Paul Georg Henrich) Kyrenius (29. elokuuta 1885 Tallinna – 16. marraskuuta 1955) oli suomalainen rakennusinsinööri. Hän oli 1910-luvulla suomalaisen rakennusviennin uranuurtajia ja 1920-luvulla yksi Lapin koneellisen kullankaivuun pioneereja.[1][2][3]

Paavo Kyreniuksen vanhemmat olivat eversti Karl Simeon Kyrenius (1838–1917) ja Angelica Lopacinsky (1849–1923). Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui insinööriksi 1908.[1][2]

Kyrenius oli Tampereen sementtivalimon teknillisenä johtajana 1910–1913, Turgelin paperi- ja selluloosatehtaan toimitusjohtajana 1914–1915 ja 1921–1925, Ljaminon tehdasalueen toimitusjohtajana 1915–1917 sekä rakennusliike Oy Constructorin toimitusjohtajana 1917–1919. Tampereen sementtivalimon omistaja Richard Helander perusti 1910-luvun alussa yhdessä Kyreniuksen ja professori Jalmar Castrénin kanssa Viron rakennusmarkkinoilla toimineen yhtiön. Kyrenius vastasi yhtiön Viron rakennuskohteista ja hänen johdollaan Viroon rakennettiin tehdasrakennuksia, lentokonehalli ja sähkölaitos. Virossa yhtiöllä oli enimmillään noin 300 työntekijää. Venäjän vallankumousta seuranneet levottomuudet katkaisivat kuitenkin näin alkaneen rakennusviennin.[1][4]

Kyrenius oli myös vuonna 1917 perustetun Suomen Betonilaiva Osakeyhtiön toimitusjohtajana 1917–1919, yhtiö rakensi teräsbetonirunkoisia laivoja Kyreniuksen ja insinööri Manne Muoniovaaran (1883–1958) kehittämän menetelmän mukaan. Tämä yhtiö rakennutti Kemissä vuonna 1919 277 bruttorekisteritonnin betonikaarirunkoisen rahtilaivan M/S Norpan. Laivan köli, vantaat, kansi ja ulkolaudoitus oli rakennettu puusta. Toisen suuremman vastaavanlaisen aluksen rakentaminen keskeytettiin. M/S Norppa myytiin pakkohuutokaupalla Raumalla maaliskuussa 1920 ja se upposi joulukuussa 1920 Gotlannin pohjoispuolella kun sen runkoon tuli vesirajan alapuolelle repeämä. Suomen Betonilaiva Osakeyhtiö lakkautettiin 1924.[5]

Kyrenius toimi Kymin oy:n työpäällikkönä 1919–1921 ja Lapin kultamailla koneellista kullanhuuhdontaa harjoittaneen Oy Ivalojoki Ab:n teknillisenä johtajana 1925–1926. Kyreniuksella oli oma insinööritoimisto Helsingissä vuodesta 1926 alkaen ja hän toimi lisäksi rakennusalan asiantuntijana Helsingissä vuodesta 1946 lähtien. Kyrenius oli myös Rakennusalan työnantajaliiton asiamiehenä 1927–1942 ja hän oli vakuutusneuvoston jäsenenä 1928–1934 sekä vakuutusyhtiö Louhen hallintoneuvoston jäsenenä vuodesta 1945. Hän toimi maanviljelijänä Karjalassa 1943–1944 ja Hattulassa vuodesta 1944 lähtien.[1][6]

Paavo Kyrenius oli naimisissa 1908–1928 Eeva Susanna Simeliuksen (1885–1961) kanssa ja vuodesta 1929 Astrid Elfvingin (1902–1982) kanssa.[1][2]