PIK-16 Vasama

Pik-16 "Vasama" on suomalaisvalmisteinen yksipaikkainen vakioluokan purjelentokone. Kurt Hedström ja Tuomo Tervo aloittivat suunnittelun vuonna 1959. Kone on suunniteltu Teknillisen korkeakoulun opinnäytteenä ja Polyteknikkojen ilmailukerhon (PIK) puitteissa. Prototyypin rekisteritunnus oli OH-XVA ja ensilento tapahtui 1. kesäkuuta 1961[1]. KK Lehtovaara valmisti Vasamaa kaikkiaan 56 kpl ja niistä neljäkymmentä meni vientiin, joten voidaan sanoa, että kyseessä oli melkoinen vientimenestys. Ainoastaan PIK-20 ylittää suomessa suunnitellun ja valmistetun lentokoneen vientimäärien lukumäärässä. Menestykseen vaikutti varmasti OSTIV:n palkinto vuoden parhaasta vakioluokan purjekoneesta 1963 ja Argentiinan MM-kisojen kolmas sija samana vuonna. Vasama oli Puolalaisen Fokan ohella viimeisiä vanerirakenteisia purjekoneita ennen lasikuidun yleistymistä purjelentokoneiden rakennusmateriaaleina.

PIK-16 Vasama

Rakenne

Runko ja siivet ovat puurakenteiset, ja metallia on käytetty lähinnä ohjainpintojen saranoissa ja muissa lujuutta vaativissa paikoissa. Koneen rakenteissa käytettiin monia innovatiivisia ratkaisuja, kuten kokovanerinen kuorirakenne siivessä sekä V-pyrstö, jolla haluttiin vähentää ilmanvastusta. Pyrstöratkaisu ei kuitenkaan osoittautunut onnistuneeksi, ja varsinkin hitailla nopeuksilla ohjausominaisuudet olivat heikot. Tavanomaisella sivu- ja korkeusperäsinratkaisulla korvattiin epäonnistunut kokeilu, ja uusi pyrstörakenne osoittautui erinomaiseksi. Siivessä käytettiin siihen erikoisesti kehiteltyä vaneria, joka puristettiin hydraulipuristimella betonimuotissa oikeaan muotoon 40 tonnin paineella.

Lento-ominaisuudet

Kone on erittäin miellyttävä lennettävä tasapainoisilla ohjausominaisuuksillaan ohjainten ollessa kevyet ja tehokkaat. Varsinkin siivekkeiden ohjaitehon voi mainita olevan "riittävä" kaikilla nopeuksilla. Tämä mahdollistaa nopeat kaartosuunnan vaihdokset heikoissa nostavissa virtauksissa. Lisäksi koneen suuri lujuus ja tehokkaat ohjaimet tekevät siitä erinomaisen taitolentoharjoituskoneen. Ainoa negatiivinen seikka lento-ominaisuuksissa on koneen sakatessa taipumus kaatua syöksykierteeseen. Ennen sakkausta esiintyy normaali tärinä, jonka tuntee selvästi ohjaussauvassa. Kierteen suunta vaihtelee koneyksilön mukaan, ja muutaman kierroksen jälkeen kone oikenee itsestään vastakkaiseen sivuluisuun. Kierteeseen kaatumisen vuoksi pitää olla erityisen tarkka vintturi- tai autohinauksessa hinauslangan mahdollisen katkeamisen vuoksi koneen ollessa vielä matalalla. Siivekkeiden säätäminen aavistuksen nollatason yläpuolelle on todettu ainakin joissain yksilöissä muuttavan sakkauskäytöstä huomattavasti rauhallisempaan suuntaan. Syöksykierreominaisuuksien vuoksi konetta ei kuitenkaan voi suositella koulutuskäyttöön, vaikka vanhoja tehokoneita yleensä käytetäänkin lento-oppilaitten seuraavana koneena yksipaikkaisen alkeiskoulukoneen jälkeen.

Tekniset tiedot
  • Siipien kärkiväli: 15,0 m
  • Siipipinta-ala: 11,71 m²
  • Siiven sivusuhde: 19,2
  • Siipikuormitus: 25,96 kg/m²
  • Siipiprofiili tyvessä: FX-05-168 ja kärjessä: NACA 63 (2)-165
  • Tyhjäpaino: 204 kg
  • Ohjaamokuorma: 100 kg
  • Liitoluku: 34 (nopeudella 97 km/h)
  • Pienin vajoamisnopeus: 0,67 m/s (nopeudella 76 km/h)
  • Sakkausnopeus: 62 km/h
  • Suurin lentonopeus (Vne): 250 km/h

Lähteet

Viitteet
  1. PIK 50 v, 1981, s. 110

    Aiheesta muualla
    PIK-sarjan ilma-aluksia
    Purjekoneet
    Moottorikoneet
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.