Pasok

Lokakuun 1981 vaaleissa Pasok sai 48 % äänistä ja 173 paikkaa parlamentissa. Se muodosti ensimmäisen sosialistihallituksen Kreikassa sitten vuoden 1924. Vaikka Papandréou oli kampanjoinut EEC:stä ja Natosta eroamisen puolesta, hän käänsi pian takkinsa tässä suhteessa.

Pasokin hallitus muutti vuoden 1985 perustuslakia poistaen suuren osan presidentin valtaoikeuksista ja antoi lisää valtaa pääministerille ja hallitukselle. Ei-kirkolliset avioliitot sallittiin. Kesäkuun 1985 vaaleissa puolue sai 45 % äänistä ja 161 paikkaa, mikä antoi riittävän enemmistön seuraavalle kaudelle.

Pasokin vaalikioski Ateenassa vuoden 2007 parlamenttivaaleissa.

Pasokin kannatustilaisuus Thessalonikissa vuonna 2009.

Vuoteen 1988 mennessä Papandréoun terveys alkoi heiketä ja hallituksen kannatus laskea sen ministerien jouduttua osallisiksi useisiin korruptioskandaaleihin. Pasok hävisi odotetusti kesäkuun 1989 vaalit saaden 40 % äänistä, kun Uusi demokratia sai 45 %. Puolue oli kuitenkin muuttanut vaalilakia suhteellisemmaksi, joten 45 % ei riittänyt hallituksen muodostamiseen. Marraskuussa päädyttiin uusiin vaaleihin, joissa saatiin samanlainen tulos. Lyhyen suuren koalition ja huhtikuun 1990 vaalien jälkeen Uusi demokratia muodosti hallituksen itse saatuaan 152 edustajaa vastaan Pasokin 121.

Oppositiossa Pasok kävi läpi kriisin, kun Papandréouta syytettiin Kreetan pankkiin liittyvissä talousepäselvyyksissä. Hänet vapautettiin, ja lokakuun 1993 vaaleissa Pasok palasi valtaan, mitä pidettiin luottamuksen osoituksena hänelle syytöksiä vastaan. Vuonna 1995 Papandréoun terveys heikkeni ratkaisevasti ja puolue ajautui johtajuuskiistaan.

Tammikuussa 1996 Papandréou joutui eroamaan pääministerin paikalta oltuaan kolme kuukautta sairaalassa. Hän kuoli puolen vuoden kuluttua. Häntä seurasi puolueen johdossa Pasokin Eurooppa-mielisen siiven Kóstas Simítis, joka voitti äänestyksen Papandréoun luottomiestä Ákis Tsochatzópoulosta vastaan. Simítis joutui ensimmäisenä pääministeripäivänään selvittämään Ímian saarten kriisiä Turkin kanssa.

Ensimmäisessä Papandréoun kuoleman jälkeisessä puoluekokouksessa kesällä 1996 Simítis valittiin puolueen johtajaksi ja hän järjesti uudet vaalit mitatakseen luottamustaan. Syyskuun 1996 vaaleissa Pasok sai 41,5 % äänistä. Seuraavissa vaaleissa huhtikuussa 2000 puolue sai 43,8 % äänistä, 158 paikkaa, ja Simítis jatkokauden.

Pasok oli kuitenkin menettämässä suosiotaan ja Simítis ilmoitti erostaan tammikuussa 2004. Häntä seurasi puoluejohtajana Geórgios Andréas Papandréou, Andréas Papandréoun poika. Puolue toivoi tämän kääntävän suosion alamäen, kun Uusi demokratia oli 7 prosenttiyksikköä edellä vuoden alussa.

Vaikka nuorempi Papandréou vähensi Uuden demokratian etumatkan kolmeen prosenttiyksikköön, jäi Pasok maaliskuun 2004 vaaleissa toiseksi 40,55 prosentilla äänistä ja 117 paikalla. Vuoden 2009 vaaleissa puolue sai enemmistön Kreikan parlamenttiin.[4]

Kreikkaan iskeneen talouskriisin myötä Pasokin kannatus romahti, ja touko- ja kesäkuun 2012 parlamenttivaaleissa puolue putosi suurimman puolueen paikalta kolmanneksi. Vaalien voittajaksi nousivat Uusi demokratia ja äärivasemmistoa edustanut Syriza.[5] Myöhemmissä vaaleissa puolueen kannatus on pudonnut selvästi alle 10 %.[6] Vuodesta 2018 Pasok toimii osana Muutosliikettä.