P. O. Barck

Per Olov (Per-Olov[1]) Fredrik Barck (1. toukokuuta 1912 Helsinki – 4. marraskuuta 1978 Helsinki[2]) oli suomalainen kirjallisuudentutkija, toimittaja ja kirjallisuusarvostelija. Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1953 aiheenaan Arvid Mörne ja vuosisadanvaihteen Suomi. Hän oli merkittävä suomenruotsalainen kirjallisuuskriitikko ja toimi vuosina 1935–1963 useissa lehdissä ja Yleisradiossa. Vuodesta 1954 hän oli Åbo akademin ruotsinkielisen kirjallisuuden dosentti ja 1964–1972 kirjallisuushistorian professori. Hän oli Finlands svenska författareföreningin puheenjohtaja 1953–1956 ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin puheenjohtaja 1966–1973. Merkittäviä ovat erityisesti hänen esseekokoelmansa Dikt och förkunnelse (1936) ja Ansikten och möten (1972) ja Ture Jansonin elämäkerta (1962).[2]