P. J. Hynninen

Paavo Johannes (Juho) Hynninen[1] (31. toukokuuta 1883 Joroinen – 18. toukokuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen ministeri ja suurlähettiläs[1]. Hän oli koulutukseltaan filosofian maisteri.[2]

P. J. Hynninen
Hynninen vuonna 1933
Ulkoasiainministeri
Von Fieandtin hallitus 29.11.1957 - 26.4.1958
Edeltäjä	Johannes Virolainen
Seuraaja	Johannes Virolainen
Ulkoasiainministeri
Kuuskosken hallitus 26.4.1958 - 29.8.1958
Edeltäjä	Johannes Virolainen
Seuraaja	Johannes Virolainen
Henkilötiedot
Syntynyt	31. toukokuuta 1883 Joroinen
Kuollut	18. toukokuuta 1960 (76 vuotta) Helsinki
Tiedot
Puolue	ammattiministeri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hynninen syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopiosta, mutta jäi yliopisto-opintojen jälkeen Helsinkiin. Hän toimi aluksi Helsingin kauppiaitten kauppakoulun kansantaloustieteen ja kauppamaantieteen opettajana 1909–1915 sekä samalla Helsingin maanviljelyslyseon opettajana 1910–1911. Ylioppilaskunnan puheenjohtaja hän oli 1913 ja Savolaisen Osakunnan kuraattori 1913–1916. Opettajan ura jäi, kun Hynninen siirtyi Uuden Suomettaren päätoimittajaksi vuosiksi 1915–1917[1]. Maailmansodan aikaan Hynninen toimi myös itsenäisyysliikkeessä, kun hän vanhasuomalaisia edustaen kuului Aktiivisen Komitean johtoon. Eino Suolahti korvasi hänet myöhemmin A.K.:n jäsenyydessä.[3] Hän siirtyi sen jälkeen Luottopankki Oy:n toimitusjohtajaksi vuosiksi 1917–1922. Lisäksi hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy:n toimitusjohtajana 1916–1918.

Vuonna 1922 Hynninen siirtyi Suomen itsenäistymisen jälkeen perustetun ulkoasiainhallinnon palvelukseen ja toimi aluksi neljä vuotta Pietarin pääkonsulinviraston päällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi kaksi vuotta pääkonsulina Haagissa ja vuoden 1928 jälkeen lähettiläänä Riiassa. Tämän jälkeen hän toimi lähettiläänä Tallinnassa vuosina 1933–1940. Lokakuussa 1942 Hynnisestä tuli pääkonsuli Göteborgiin, ja sieltä hänet nimitettiin jo seuraavana vuonna kansliapäälliköksi (1943–1946)[1], kun Aaro Pakaslahti siirtyi lähettilääksi Vichyn Ranskaan. Sodan jälkeen Hynnisen ura jatkui uusissa poliittisissa oloissa. Hän toimi Suomen Tanskan-lähettiläänä Kööpenhaminassa vuodesta 1946 eläkkeelle siirtymiseensä saakka, vuoteen 1953[1].

Vielä eläkepäivinään Hynninen ehti toimia Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknillisen yhteistyökomitean puheenjohtajana vuosina 1955–1960 sekä ulkoasiainministerinä Von Fieandtin ja Kuuskosken hallituksissa vuosina 1957–1958[1].