P. I. Messaroš

Pjotr Ippolitovitš Messaroš (ven. Пётр Ипполитович Мессарош; 1844[1] – 29. elokuuta 1900 Pietari[2]) oli venäläinen poliittinen kirjailija ja kirjeenvaihtaja, joka arvosteli voimakkaasti Suomen itsehallintoa ja toimi yhteistyössä Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin kanssa. Bobrikov kutsui Messarošia ”suomalaisten separatistien tunnetuksi ruoskaksi”.[3] Suomen autonomiaa arvostelleista venäläisistä kirjoittajista Messarošin on arveltu vaikuttaneen Mihail Borodkinin ohella eniten Bobrikovin näkemyksiin.[4]

Messaroš oli sukujuuriltaan unkarilainen; suvun nimi kirjoitettiin alkuaan Mészáros. Hän oli kotoisin Harkovan kuvernementista ja toimi siellä asianajajana. Hän julkaisi vuonna 1897 huomiota herättäneen teoksen Finljandija – Gosudarstvo ili Russkaja Okraina? (”Suomi – valtakunta vaiko Venäjän rajamaa?”), jossa hän väitti suomalaisten valmistelevan samanlaista separatistista kapinaa kuin puolalaiset vuonna 1863. Samana vuonna Messaroš asettui Suomeen ja ryhtyi Moskovassa ilmestyneen Moskovskije vedomosti -lehden Helsingin-kirjeenvaihtajaksi. Kirjassaan ja lehtiartikkeleissaan Messaroš vaati muun muassa Suomen erillisen sotaväen, tulli- ja rahajärjestelmän sekä ministerivaltiosihteerin viran lakkauttamista, valtiopäiväjärjestyksen kumoamista ja Suomen hallinto- ja oikeusjärjestelmän sekä koululaitoksen venäläistämistä niin organisaatioltaan kuin kieleltäänkin.[3]

Kun kenraali Bobrikov vuonna 1898 nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi, Messaroš ryhtyi välittömästi tiiviiseen yhteistyöhön tämän kanssa. Messaroš kirjoitti Moskovskije vedomostiin Bobrikovin ohjeistamia artikkeleita, joissa vaadittiin tämän kulloinkin toivomia muutoksia, esimerkiksi Suomen sotilaspiirin ja valtiosihteerinviraston lakkauttamista tai kenraalikuvernöörin valtuuksien laajentamista. Messaroš vakuutti päätoimittajalleen kirjoittavansa yksinomaan Bobrikovin ohjeiden mukaan. Eräät hänen artikkeleistaan olivat jopa osittain Bobrikovin itsensä kirjoittamia. Messarošin henkilöllisyys paljastui suomalaisille keväällä 1899, minkä jälkeen häntä alettiin vainota kaduilla ja heittää ulos ravintoloista ja hotelleista, joten Bobrikov joutui majoittamaan hänet sotilaskasarmiin. Messarošin kirjoitukset jyrkkenivät niin paljon, että niitä alettiin jättää julkaisematta. Hän lähti Suomesta keväällä 1900 ja kuoli myöhemmin samana vuonna.[3]