P-800 Oniks

P-800 Oniks (Nato-raportointinimi SS-N-26 Strobile, GRAU 3M55) on venäläisen NPO Mašinostrojenijan (ent. OKB-52, ent. TsKBM MOM) kehittämä ja myymä meritorjuntaohjus. Sen kantomatka on noin 300 km ja taistelukärki 250 kg. Vientiversiota myydään nimellä Yakhont. Ohjusta on esitelty vuodesta 1993 eteenpäin erilaisilla messuilla.

Yakhont

Ohjus laukaistaan rakettimoottorilla ja se käyttää lennon aikana ramjetmoottoria. Ohjuksen massa laukaisussa on noin 3 000 kg ja pituus 8,9 metriä. Sen voi laukaista myös 650 mm torpedoputkesta. Maksiminopeus on korkealla 2,6 mach ja matalalla 2,0 mach, jolloin myös kantomatka putoaa 120 kilometriin. Ohjuksen nopeus sen osuessa kohteeseensa on 750 m/s,[1] mikä saattaa olla liikaa CIWS-tyyppisille ilmatorjuntajärjestelmille.[2]

Rannikkopuolustusversio on nimeltään SSC-5 Bastion (Nato-raportointinimi SS-C-5 Stooge). Bastion-P-patteriin kuuluu 4 laukaisuajoneuvoa valkovenäläisen MZKT-7930-kuorma-auton lavalla, 1 tai 2 komentoajoneuvoa, 1 tukiajoneuvo ja 4 latausajoneuvoa. Laukaisimet voidaan sijoittaa 25 km päähän komentoajoneuvoista. Laukaisuajoneuvon miehistöön kuuluu 3 henkeä ja sen saa laukaisukuntoon 5 minuutissa ajosta.[2] Järjestelmää voi täydentää Monolit-B-kaukovalvontatutkalla tai helikopteriin sijoitetulla tutkalla.[1] Ensimmäiset järjestelmät toimitettiin Venäjän asevoimille 2010 ja sijoitettiin Mustanmeren laivastoon.[2]

Venäjä solmi vuonna 2007 sopimuksen Syyrian kanssa ohjusten myynnistä. Yhdysvallat ja Israel vastustavat kauppoja.[3] Syyriaan ja Vietnamiin on toimitettu 2 järjestelmää.[2] Marraskuussa 2016 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti että rannikkopuolustusohjuksia on sijoitettu Syyriaan ja niitä on käytetty iskuissa maakohteita vastaan.[4]

Venäläis-intialainen BrahMos perustuu tähän ohjukseen.[2]