Pühtitsan nunnaluostari

Luostarialuetta ympäröivä muuri.

Aleksanteri Nevskin katedraalin rakennuttaminen liittyi 1800-luvun lopun venäläistämispolitiikkaan. Aleksanteri III:n valtakauden luterilaisuuden vastaiseen politiikkaan vaikutti etenkin pyhän synodin yliprokuraattori Konstantin Pobedonostsev, jonka mielestä vain ortodoksit olivat todellisuudessa uskollisia valtiovallalle ja luterilainen kirkko muodosti näin hidasteen Baltian sulauttamisessa muuhun valtakuntaan. Vironmaan kuvernööri Sergei Šahovskoi oli erityisen aktiivinen venäläistämisen kannattaja ja myös hän piti uskonnon roolia oleellisena venäläistämisprosessin kannalta. Nykyisen nunnaluostarin paikalla lienee ollut ortodoksinen kappeli jo 1600-luvulla, mutta Šahovskoi perusti varsinaisen luostarin vasta vuonna 1891, jonne hänet myös myöhemmin haudattiin. Samana vuonna aloitettiin luostarialueen suuret rakennustyöt.[1] Alueen yleissuunnitelman laati arkkitehti Mihhail Preobraženski.[2] Luostarin pääkirkko valmistui vuosina 1908–1910. Luostari menetti suuren osan maistaan vuoden 1919 maareformin yhteydessä, ja se myös alistettiin Viron ortodoksiselle kirkolle.[1] Vuonna 2007 luostarissa asui noin 160 nunnaa, jotka vastasivat luostarin restauroinnista, peltotöistä, puiden hakkuusta ja ikonimaalauksesta.[3] Luostari kuuluu Moskovan patriarkan alaisuuteen.[1]

Pyhä lähde.

Luostarialueen ytimen muodostaa kirkko, johon mahtuu 1 200 henkilöä. Ortodoksisille kirkoille tyypillisesti sen sisätilat on koristeltu kullalla. Kirkossa on Jumalanäidin ikoni, jonka löysi tarinan mukaan eräs paimen tammen alta läheisen lähteen viereltä. Lähteen vettä pidetään pyhänä.[3] Pääkirkon lisäksi alkuperäiseen luostariin kuului viisi puista asuinrakennusta ja puukirkko.[2] Rakennuksia ympäröi kivimuuri, jossa on vanhavenäläiseen tyyliin rakennettuja torneja.[1] Toisen maailmansodan jälkeen alueelle on rakennettu myös uusia puisia ja tiilistä rakennettuja rakennuksia.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pühtitsan nunnaluostari Wikimedia Commonsissa