Pöiden ritarikunnan linna

Pöiden Pyhän Marian tai Maarjan kirkko sijaitsee Saarenmaan itäosassa lähellä Kahutsin ja Irusten kyliä pitkin Risti-Virtsu-Kuivastu-Kuressaare- eli Valtatietä 10 noin 30 km:n etäisyydellä Kuivastusta. Kirkon pohjoispuolelle jäi ritarikuntalinna, josta on maininta vuodelta 1290.[4] Myöhemmin ritarikuntalinnan paikalle rakennettu ja sitä muistuttava Saarenmaan suurin kivikirkko näkyy kauas tasaisen maaston ansiosta. Näitä maita pidettiin parhaimpina peltomaina Saarenmaalla ja väestön elintaso oli muita korkeampi, kun samaan aikaan lähirannikon alueet olivat harvaanasuttuja. Joten jo 1200-luvulla linnan ja sen kappelikirkon ympärille perustettiin pian kihlakunnan keskukseksi Levalan kylä.[1]

Saarenmaan Pöiden pitäjä tai kihlakunta valtasi sekä Pöiden ja Laimjalan kunnan itäosan että Orissaaren kunnan ja vuoteen 1675 asti myös Jaanin pitäjän alueet. Pöide ja Muhu muodostivat 1200-luvun alussa Horele-Moonin (tai Mohnin) kaksoiskihlakunnan, jonka puolustusasemista yksi oli Pöiden maalinna. Joidenkin lähteiden mukaan vanhimmassa historiallisessa asiakirjassa, jossa luetellaan vanhat alueet, mainitaan, että Horeleksi kutsuttiin Pöiden ja Jaanin muodostamaa aluetta.[1] Pöidestä nimellä Horele kirjoitetaan vuonna 1233, kun viitattiin Liivinmaan ritarikunnan valloittaneen Horelen ja Moonin (tai Mohnin e. Muhun). Maanjaossa vuonna 1233 itäinen Oesel (Saarenmaa) ja koko Moon (Muhu) siirtyivät Liivinmaan ritarikunnalle. Joidenkin lähteiden mukaan Pöidellä nimeksi oli vuonna 1254 Poide, v. 1309 Poida ja v. 1645 saksankielinen Peude.[7] Erillisestä Pöiden tai Peuden kirkkokihla- tai seurakunnasta väitetään olevan maininta joko vuodelta 1254[1] tai 1200–1300-lukujen vaihteelta, kun 1200-luvun jälkipuoliskolla rakennetun Pöiden voutilinnan[8][9] kunnostamisen sijasta rakennettiin uudeksi hallinnolliseksi keskukseksi Maasilinna, joka oli vastuussa Väike väin-salmen liikenneteistä.[2]

Tietoa ritarikunnan kivilinnasta väitetään olevan melko vähän[1], vaikka sen jäänteet ovat arkeologisesti perusteellisimmin tutkittuja koko Saarenmaalla. Joissakin lähteissä rakennusvaiheita väitetään olleen kaksi, joista ensimmäinen käsitti esiviikinkiajan lopun ja viikinkiajan alkupuolen ja tuolloin linnassa asuttiin pysyvästi noin 900-luvulle asti, jolloin se poltettiin. Toinen rakennusvaihe toteutui 1200-luvulla.[10] Tuolloin vuonna 1222 tanskalaiset valloittajat hyökkäsivät Saarenmaalle, jonka jälkeen vuosina 1222–1223 edelleen vapaiden saarelaisten aloittamana levisi laaja kansannousu vierasanastajia vastaan. Koko Viron alue vapautui sekä tanskalaisten että saksalaisten vallan alta Tallinnaa lukuun ottamatta.[11] Silloin maata hallinneet tanskalaiset pyysivät apuun Kalparitaristoa tukahduttamaan kapinaa. Ristiretkeläisten uuden hyökkäyksen aikana vuosina 1223–1224 Viron mantere alistettiin lopullisesti. Vuonna 1227 viimeisenä maakuntana kukistettiin Saarenmaa Riian piispan, kalparitariston ja paavin sijaislegaatin johtamien sotajoukkojen yhteisvoimin. Saarenmaa jaettiin piispan, kalparitarikunnan (myöhemmin Saksalaisen ritarikunnan) ja Riian kaupungin kesken, jolloin vuosina 1228–1234 Läänemaan ja Länsi-Viron saariston alueille muodostui feodaalivaltio, jonka pinta-ala oli noin 7 600 km². Tämän valtion hallinnollinen keskus sijaitsi Haapsalussa, josta syystä vierasvalta Saarenmaalla jäi aluksi heikommaksi luoden saaristolaisille suotuisat edellytykset säilyttää monia etuoikeuksia mannervirolaisiin verrattuna ja nousta moneen otteeseen kapinaan. Keskenään maidenjaosta riitaantuneista valloittajista piispa jäi Haapsaluun ja vahvistaakseen omaa asemaansa ritarikunta joutui rakentamaan linnan Pöideen.[12] Edesmenneen historioitsijan Enn Tarvelin mukaan ritarilinnan nimi johtuu vanhasta kirjekielisestä sanasta ”põõs” tai ”põõse” eli paasi (=iso, sileä ja laakea kivi) tai kallio[7] ja viittaa kivestä tornilinnoitukseen, joka on mainittu myöhemmissä lähteissä: "Mikään ei estä olettamasta sitä, että Pöiden tornin rakentaminen olisi voinut alkaa välittömästi uskosta luopuneiden saarelaisten uudelleenalistamisen jälkeen vuonna 1241.[13]

Jo ennen ritarilinnan rakentamista sen paikalla Pöidessä oli pieni romaaninen kaksiholvikirkko. Sen jälkeen, kun kolmasosa Saarenmaasta siirtyi ritarikunnalle[14], rakennettiin tähän linna piispalta saatujen laajojen maavaltauksien hallitsemiseksi saarilla. Rakennus sijaitsi noin 45 x 60 m kokoisella maa-alalla kirkosta pohjoiseen. Heti ristiretkeläisten valloitusretkien jälkeen yleistyi erityisen laajalti alun perin länsieurooppalaiselle arkkitehtuurille tyypillisiä donjon-tornien rakentaminen asumiseen. Nämä vanhempiin linnoihin kuuluvat rakennukset olivat suunnittelultaan epäsäännöllisiä ja ympäröityjä maaston muotojen että puuston rakenteen mukaisella muurilla.[3]

Ritarilinnoitus J. B. Holzmayerin mukaan (1888)

Viron muinaismuistomerkkien rekisterin mukaan myös Pöiden ritarikuntalinna oli puolustusmuurin ympäröimä massiivinen 4-tahokas rakennus tontin pohjoisosassa, jonka kulmassa oli pieni torni. Joidenkin lähteiden mukaan toisaalta rakennuksen kiviseinät olivat 6 metrin korkuisia ja se sijaitsi matalalla 4-5 metrin korkuisella kukkulalla, minkä vuoksi linnoituksen kokonaiskorkeus oli yhteensä noin 11 metriä.[1] Toisaalta soikean linnan suhteellisen hyvin säilynyt uloin valli oli 11 metriä korkea.[10] Tornilinnoitusta kunnostettiin myöhemmin samaan aikaan kirkon laajennuksen kanssa. Koko aluetta ympäröi kehämuuri, jota vasten koilliseen rakennettiin pitkä siipirakennus ja sen nähden kohtisuorassa pohjoisreunaan toinen siipi. Joten alkuperäisestä kulmatornista tuli torni epäsäännöllisellä sisäpihalla, jonka pinta-ala oli 0,4 hehtaaria. Linnan eteläpuolella oli kappeli, jonka seinistä tuli osa nykyistä kirkkoa.[1] Vähäisistä maastollisista suojelutekijöistä johtuvasti linna vaati säännöllisiä lisävahvistuksia, jota helpotti tuolloin jo rakennusmateriaalina käytössä oleva dolomiitti.[2]

Joissakin lähteissä väitetään 1200-luvun lopulla kiistan syntyneen Saarenmaan piispan ja Saksan ritarikunnan välillä. Myöhemmin ritarikunnasta valitettiin, että se oli vanginnut Pöidessä 80 saarelaista, joita käskettiin saapumaan paikalle aseineen. Saarenmaan piispa oli moittinut että kehottanut Pöiden ritarikunnan voutia luopumaan vastakastettujen sortamisesta. Erään toisen raportin mukaan ritarikunta oli tuonut Kuurinmaalta Saarenmaalle ihmisiä, "jotka eivät olleet saaneet pienintäkään osaa uskosta tai kasteesta" ottamaan taikka valtaamaan torni Pöide-nimisellä paikkakunnalla. Ei ole tarkempaa tietoa, mitä tapahtui, mutta mainitut tapahtumat ovat todennäköisesti vuosina 1269–1270 kestäneiden Saarenmaan sisäisten taistelujen ajoilta, jolloin ritarikunnan oli pakko käyttää jopa pakanallisia kuurinmaanlaisia turvatakseen asemaansa Pöiden linnassa.[13]

Virolaisten yksi tunnetuimpia vapaustaisteluja, raa'asti tukahdutettu Pyhän Yrjön yön kansannousu puhkesi 23. huhtikuuta 1343. Joidenkin lähteiden mukaan ritarikunnan virkamies Johannes Renner kirjoitti 1500-luvulla Liivinmaan nuorempaan riimikronikkaan tapahtumiin perustuen: "Päivän verran ennen Pyhän Jaakobin päivää samana vuonna 1343 saarelaiset tappoivat kaikki saksalaiset, nuoret ja vanhat, kuten se oli tapahtunut Harrienissa (Harjumaalla), ja he hukuttivat papit mereen ja menivät piirittämään Pöiden linnoituksen muurien taakse, jossa he pysyivät kahdeksan päivää, koska he tiesivät hyvin, ettei vartioitua linnaa voitu vapauttaa. Koska vouti ei voinut pitää linnaansa, hän neuvotteli heidän (=saarelaisten) kanssa yrittääkseen tehdä rauhan ja luopua linnasta.”[13]

Pöiden linnaa kuin ritarikunnan tukikohtaa tällä saarella piiritettiin ensimmäisenä ja enempää kuin kahdeksan päivän verran apua odottamatta vouti kääntyi kapinnallisten puoleen ehdotuksella linnan luovuttamisesta, jolloin hän pyysi vastineeksi vapaata ulospääsyä vaan muutamalle kymmenelle maanmiehelleen.[14] He saivat luvan mennä ulos kymmenen hengen ryhmissä. Jokainen ritarikunnan veli sai ottaa mukaansa kaksi hevosta ja yhden kuorman tai lastin, kun taas muut saivat ottaa yhden hevosen ja miekan.[1] Mutta virolaiset eivät pitäneet lupauksiaan ja heittivät saksalaisia kiveillä, kun nämä lähtivät linnan porteilta. Niinpä paikallinen vouti, viisi ritariveljeä ja muu Pöiden linnan varuskunta kuolivat. Johannes Renner kirjoitti tästä seuraavasti: ”Nyt kun portit avattiin, he poistuivat surullisina; mutta talonpojat eivät pitäneet lupauksiaan, vaan kivittivät häntä kiveillä. Siellä uhri kuoli yhdessä viiden veljensä ja monien muiden palvelijoiden kanssa.”[13] Hermann Wartbergestin kirjoittaman Liivinmaan ritarikunnan kronikan väitetään maininneen saaristolaisten kapinasta seuraavaa:“ He piirittivät myös Pöiden linnaa. Kun se oli luovutettu heille, nimittäin veli Arnold ja Johannes, maallikkopapit ja eräät muut veljet ja ritarikunnan palvelijat sukupuolta katsomatta kivitettiin kuoliaaksi näiden vastakastettujen toimesta."[13]

Kymmenen päivää myöhemmin, elokuun 5. päivänä, jolloin koko Saarenmaa vapautettiin vieraan vallan alta, kapinalliset valtasivat Pöiden ritarikuntalinnan ja jossain vaiheessa he tuhosivat sen.[1]