Pälmä

Pälmä[1] (ven. Пя́льма, Pjalma) on maalaiskunta, sen keskustaajama sekä erillinen kylä Karjalan tasavallan Puudožin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Äänisen koillisrannalla 100 kilometriä Puudožista maanteitse luoteeseen.[2] Taajamassa on 1 600, kylässä 5 ja kunnassa 2 600 asukasta (vuonna 2011)[3].

Pälmä
Пяльма, Pjalma

Pyhän Eliaan tsasouna Pälmän kylässä.

Pälmä

Koordinaatit: 62°26′30″N, 35°52′0″E
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Puudožin piiri
Taajama perustettu 1939
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3016,14 km²
Väkiluku (2011) 2 600
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 186185











Pälmän kunta Puudožin piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

Pälmän kunnan pinta-ala on 3016,14 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Karhumäen piirin Tsolmuisen kuntaan, koillisessa Arkangelin alueeseen sekä idässä Puudožin piirin Kuganavolokin ja etelässä Avdejevon kuntiin[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesistöjä.

Seudun järviä ovat muun muassa kunnan koillisosassa sijaitsevat Ikšozero, Jangozero ja Ukšozero. Jokia ovat Pälmä, Ylä-Uikujoki ja Žilaja Tambitsa.[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora ja turve[6]. Suunnitteilla on Jangozeron rauhoitusalueen perustaminen[7].

Keskustaajaman ja samannimisen kylän lisäksi kuntaan kuuluvat Pudožgorskin, Tambitsan (ven. Tambitsy) ja Tambitšozeron taajamat sekä Rimoilan kylä. Toiseksi suurin asutuskeskus on yli 700 asukkaan Pudožgorski.[3] Lakitekstin mukaan kuntaan kuuluvat myös Kodatšguban ja Ostritšin kylät[4].

Historia

Pälmän taajama on perustettu vuonna 1939. Se on saanut nimensä Pälmän kylästä, joka sijaitsee taajaman eteläpuolella Pälmäjoen suussa.[8] Vuodesta 1956 lähtien Pälmällä oli kaupunkimaisen taajaman status[9].

Liikenne, talous ja palvelut

Pälmän ohi kulkee Karhumäen ja Puudožin välinen maantie. Taajamassa toimii puunhankintayritys ja vuonna 2005 avattu saha. Palveluihin kuuluvat keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto ja pieni poliklinikka.[2]

Nähtävyydet

Pälmän kylän läheltä on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Kylällä on historiallisen asutuksen status. Sen rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1700–1800-luvun vaihteessa rakennettu Pyhän Eliaan tsasouna sekä 1800–1900-luvun vaihteessa pystytetyt asuintalot. Rakennusmuistomerkkejä on myös Rimoilassa.[10]

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 185. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 456–457. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  3. Generalnyi plan, s. 4.
  4. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 7.2.2014. (venäjäksi)
  5. Generalnyi plan, s. 12–14.
  6. Generalnyi plan, s. 20.
  7. Generalnyi plan, s. 15.
  8. Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  9. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 40. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  10. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 7.2.2014. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.