Päivänkilot
Päivänkilot (Fumana) on päivännoutokasvien (Cistaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu noin 20 lajia[1]. Päivänkilot muistuttavat päivännoutoja (Helianthemum), mutta eroavat niistä erilaisten lehtien sekä kukkien perusteella[2].
Päivänkilot | |
---|---|
Rentopäivänkilo eli gotlanninpäivänkilo (Fumana procumbens) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Malvales |
Heimo: | Päivännoutokasvit Cistaceae |
Suku: |
Päivänkilot Fumana (Dunal) Spach |
Katso myös | |
Päivänkilot ovat pensasmaisia tai varpumaisia kasveja. Niiden varret ovat puutuneita lukuun ottamatta kuluvana vuonna kasvanutta vartta, joka on ruohovartinen. Päivänkilojen kasvutapa vaihtelee maanmyötäisestä tai kohenevaan. Päivänkilojen lehdet ovat korvakkeettomia, teräväkärkisiä ja neulasmaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin ja ne ovat viisilukuisia. Kukkien terälehdet ovat keltaisia ja verholehdet punertavia. Uloimmat verholehdet ovat tavallisten lehtien kaltaisia. Päivänkilojen hedelmä on kolmilokeroinen kota.[2]
Päivänkilojen (Fumana) suvun tieteellinen nimi viittaa latinan kielen sanaan fuma, joka tarkoittaa savua.[2]
Suomen luonnossa ei esiinny yhtään päivänkilojen sukuun kuuluvaa lajia, mutta Ruotsissa esiintyy yksi päivänkilolaji: rentopäivänkilo eli gotlanninpäivänkilo (Fumana procumbens)[2].
Lajeja
- Fumana aciphylla
- Fumana arabica – idänpäivänkilo
- Fumana bonapartei
- Fumana ericifolia
- Fumana ericoides
- Fumana fontanesii
- Fumana fontqueri
- Fumana grandiflora
- Fumana juniperina
- Fumana lacidulemiensis
- Fumana laevipes
- Fumana laevis
- Fumana oligosperma
- Fumana paphlagonica
- Fumana procumbens – rentopäivänkilo eli gotlanninpäivänkilo
- Fumana scoparia
- Fumana thymifolia – kaitapäivänkilo
- Fumana trisperma
Lähteet
- The Plant List (Fumana) The Plant List. 2013. Viitattu 31.10.2017. (englanniksi)
- Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Gotlandssolvändor (Fumana) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 31.10.2017. (ruotsiksi)