Lasten päivähoito

Suomessa kaikki alle kouluikäiset lapset ovat vanhempien äitiys- ja isyysloman päätyttyä oikeutettuja kunnan järjestämään päivähoitoon.[1] Päivähoitolain mukaan päivähoidon tehtävä on tarjota vanhemmille tukea kasvatustehtävässä ja varmistaa, että vanhemmat pystyvät edistämään lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä.[1] Kunnan velvollisuus on järjestää lapsille hoitoa myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, jos vanhempien työ tai opiskelu sitä edellyttää.

Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala ehdottaa kotona olevien vanhempien subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista puolipäiväiseksi, koska se olisi parempi lapsille.[2]

OECD-maista Suomessa on keskimääräistä suurempi varhaiskasvatuksen julkinen rahoitus ja korkein henkilöstömäärä alle 3-vuotiaille: vain neljä lasta yhtä aikuista kohden. Moitteita tulee siitä, että 3- ja 5-vuotiaista vain pieni osa on varhaiskasvatuksen piirissä, ja nuoria, etenkin miehiä, pitäisi houkutella alalle.[3]

Päivähoito voi tarkoittaa kunnallisessa tai yksityisessä päiväkodissa tapahtuvaa päivähoitoa tai perhepäivähoitoa. Yksityinen päiväkoti voi joko tarjota päivähoitopalveluja suoraan perheille tai kunta voi hankkia niitä ostopalveluna. Perhepäivähoitaja hoitaa lapsia omassa kodissaan tai lasten kotona. Yhdellä perhepäivähoitajalla saa olla hoidossaan enintään neljä alle kouluikäistä lasta kokopäivähoidossa ja sen lisäksi esikoulua tai koulua käyvä lapsi, joka on osapäivähoidossa.[4] Hoitajan omat alle kouluikäiset lapset lasketaan mukaan hoidettavien lasten lukumäärään.[4]

Kaikissa kymmenessä tutkitussa Etelä-Suomen kunnassa perhepäivähoito sai vieläkin myönteisempiä arvioita kuin päiväkodit. Tohtori Jyrki Reunamon mukaan perhepäivähoito näyttäisi olevan tasokasta.[5]

Dosentti Kalliala arvostelee äskeistä perhepäivähoitajien työajan rajoittamista, koska sen vuoksi lapset joutuvat tyypillisesti joka 8. viikko varahoitopaikkaan, mitä Kalliala pitää lapsille haitallisena: lasten suojeleminen olisi tärkeämpää kuin aikuisten.[2]

Jyväskyläläisen kehityspsykologiaan erikoistuneen psykologian tohtori Anna Rönkän mukaan lastenhoitomuodolla ei useimpien tutkimusten mukaan ole väliä, vain hoidon laatu ratkaisee. Hyvää ja huonoa hoitoa on tarjolla sekä kotona että päivähoidossa.[6]

Professori Bengt-Erik Anderssonin ja Kerstin Stranderin ruotsalainen pitkittäistutkimus viittasi siihen, että päivähoito olisi hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena, jotta lapsen menestyisivät mahdollisimman hyvin kouluiässä. Regressiomallissa oli huomioitu useita muitakin menestykseen vaikuttavia taustatekijöitä. Yliopistonlehtori Erja Rusanen vastustaa tehtyjä tulkintoja ja huomauttaa, että nuorena aloittaneet lapset ovat ehkä muiden(kin) tekijöiden osalta valikoituneita. Hänen mukaansa myös menestyserot katosivat aikuisina. Rusanen korostaa muiden tekijöiden kuten vanhempien koulutustason merkitystä.[7][8] Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan tutkimusta ei ilmeisesti ole julkaistu tieteellisessä lehdessä.[9]

Kunnan perimä varhaiskasvatuksen asiakasmaksu on tällä hetkellä (1.8.2016 alkaen) 27-290 euroa kuukaudessa.[10] Tuen suuruuteen vaikuttavat perheen tulot ja lasten määrä. Kaikkein pienituloisimmilta maksua ei peritä. Alle kolmevuotiaan lapsen kotihoitoa tuetaan taloudellisesti Kelan maksamalla kotihoidontuella.

Päiväkotihoito maksoi Suomessa keskimäärin 1000 euroa kuukaudessa lasta kohden (2010). Nuorimmat lapset ovat kalleimpia.[11]

Isoissa kaupungeissa kotihoito maksoi 4958 ja yksityisen hoidon tuki 5353 euroa vuodessa lasta kohden, kunnalliset hoitomuodot noin tuplasti (9 449 - 11 184 euroa vuodessa) ilman vyörytyseriä eli osuuksiaan kuntien yleishallintomenoista. Yleensä vyörytyseriä ei esitetä vertailuissa. [12]