Pähkinä

Pähkinä on kasvitieteellisesti kuiva ja kypsänä avautumaton hedelmä.[1] Ruokien yhteydessä nimitystä käytetään tarkoittamaan kovakuorista kuivaa hedelmää, jonka sisällä on kypsänä syötävä sydän.[2] Jotkin eläimet, esimerkiksi oravat, keräävät ja syövät pähkinöitä.

Hasselpähkinöitä

Pähkinöiden toisinaan sisältämät hometoksiinit rajoittavat niiden päivittäistä ravintokäyttöä ihmisellä[3].

Pähkinä kasvitieteessä

Kasvitieteessä pähkinä tarkoittaa yksisiemenistä hedelmää, joka on kypsänä kuiva, avautumaton ja kovakuorinen.[4] Kasvitieteellisessä mielessä pähkinöitä on muiden muassa pähkinäpensailla,[5] pyökeillä[6] ja tammilla.[7]

Pähkinä ruokakulttuurissa

Ruokakulttuurissa pähkinällä tarkoitetaan kovan ja kuivan kuoren sisällä kasvavaa syötävää hedelmää tai sen osaa.[2] Tällöin pähkinöiksi voidaan nimittää aitojen pähkinöiden lisäksi myös esimerkiksi saksanpähkinöitä ja kookospähkinöitä, jotka ovat kasvitieteellisesti luumarjan kovan endokarpin suojaamia siemeniä,[8][9] sekä maapähkinöitä, jotka ovat palkokasveja.[10][2]

Kaupallisesti merkittäviä pähkinöitä

Aitoja pähkinöitä:

Suurin kasvatusalue on Turkki[11], jossa pähkinää kasvatetaan Mustanmeren alueella, noin 50 km leveällä vyöhykkeellä. Pähkinäpensas kukkii tammi-helmikuussa, siirtyy lepoon kylmimmäksi ajaksi ja jatkaa kasvuaan huhtikuussa. Sadonkorjuu syys-lokakuussa. Turkissa sitä viljellään pienillä perheviljelmillä, jotka saavat pääasiallisen elantonsa parin hehtaarin viljelmiltään. Sato poimitaan käsin puista ja varisseet maasta. Pähkinät varastoidaan säkeissä taivasalla tai takapihojen kojuissa. Hasselpähkinä säilyy kohtalaisesti kuoressaan. Turkista viedään hasselpähkinöitä pääasiassa Eurooppaan, jossa Saksa on suurin ostajamaa. Hasselpähkinää kasvatetaan myös Italiassa, Yhdysvalloissa, Azerbaidžanissa, Georgiassa ja Chilessä.

Osa pähkinöistä myydään eteenpäin kuorineen ja osa kuorittuna. Pähkinät voidaan myydä prosessoijille, jotka maksavat kasvattajille pähkinöistä laadun mukaan. Koko ja vioittuneiden osuus vaikuttavat hintaan. Prosessoijat puhdistavat pähkinät, lajittelevat koon mukaan sekä poistavat kuoret. Pähkinät tarkastetaan ja puhdistetaan käsin. Ne voidaan paahtaa, pieniä hakkeeksi ja pakata vakuumiin.

Seuraavat eivät ole kasvitieteellisesti pähkinöitä, vaan luumarjan kiviosia tai muunlaisen hedelmän siemeniä[12], mutta ruoanlaittomielessä niitä usein kutsutaan pähkinöiksi:

Ravintosisältö

Pähkinät sisältävät tyypillisesti paljon kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Saksanpähkinät muodostavat poikkeuksen, sillä niissä on runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja[19].

Käyttörajoitukset ja terveysriskit

Monet pähkinät sisältävät runsaasti terveydelle haitallista nikkeliä, jota kolmannes suomalaisista sai yli EFSA:n määrittämän siedettävän päiväsaannin enimmäisarvon vuonna 2012. Lisäksi joidenkin pähkinöiden lyijypitoisuus on jopa 1mg/100 g.[20]

Parapähkinässä on niin paljon seleeniä, että jo kuusi kolmen gramman painoista pähkinää ylittää turvallisena pidetyn päiväsaannin[21].

Pähkinät ja mantelit saattavat sisältää haitallisia aineita kuten hometoksiineja (esimerkiksi aflatoksiini B1). Suomen ruokavirasto suosittaa siksi, ettei niiden ja muiden öljykasvien siementen yhteismäärä ylittäisi 30 grammaa päivässä tai 200 grammaa viikossa. Leikki-ikäisten lasten maksimiannos on puolet aikuisen annoksesta.[3] Etenkin maa-, pistaasi- ja hasselpähkinä sisältävät usein korkeita alfatoksiinipitoisuuksia[22]. Riskiä voi kuitenkin vähentää esimerkiksi jättämällä näivettyneen näköiset ja värivirheelliset pähkinät syömättä[23].

Pähkinöiden on havaittu lisäävän virtsan oksaalihappopitoisuutta, mikä lisää munuaiskivien muodostumisen riskiä[24].

Pähkinät ovat myös yleisiä allergeeneja, ja pähkinäallergian oireet voivat olla hyvinkin voimakkaat ja vaaralliset. Joissakin pähkinöissä voi kasvaa hometta, jonka erittämä aflatoksiini on karsinogeeni.[25]

Lähteet
  1. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 315, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
  2. pähkinä Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.2.2019.
  3. Usein kysyttyä öljykasvien siemenistä Ruokavirasto. Viitattu 24.7.2022.
  4. Kasvitiede: pähkinä Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2019.
  5. Li, Pei-chun ja Skvortsov, Alexei K.: Corylus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  6. Huang, Chengjiu; Zhang, Yongtian ja Bartholomew, Bruce: Fagus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  7. Huang, Chengjiu; Zhang, Yongtian ja Bartholomew, Bruce: Quercus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  8. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 62. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  9. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 307. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  10. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 2, Fruits, s. 517. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-1764-0. (englanniksi)
  11. Rousi, s. 320
  12. Rousi, s. 147, 159, 319, 322
  13. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 5, Fruits, s. 496. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-5653-3. (englanniksi)
  14. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 50. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  15. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 4, Fruits, s. 483. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-4053-2. (englanniksi)
  16. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 143. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  17. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 52. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  18. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 126. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  19. Kati Laine: Mikä on paras pähkinä? ravistamo. 13.12.2019. Viitattu 25.10.2020.
  20. Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
  21. Elintarvikkeet (haku) – Fineli fineli.fi. Viitattu 11.8.2018.
  22. Aflatoxins in nuts: An overlooked hazard? Food & Feed Analysis. Viitattu 6.8.2022. (englanniksi)
  23. Fungal Contamination of Peanuts LIVESTRONG.COM. Viitattu 6.8.2022. (englanniksi)
  24. L. K. Massey, H. Roman-Smith, R. A. Sutton: Effect of dietary oxalate and calcium on urinary oxalate and risk of formation of calcium oxalate kidney stones. Journal of the American Dietetic Association, 1993-08, 93. vsk, nro 8, s. 901–906. PubMed:8335871. doi:10.1016/0002-8223(93)91530-4. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio.
  25. Ruokatieto Yhdistys: Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Viitattu 09.11.2017.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.