Pähkähullujen paratiisi

Pähkähullujen paratiisi (engl. Silent Movie), televisioesityksissä myös Mykkä leffa, on Mel Brooksin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1976. Se on englanninkielisen nimensä mukaisesti mykkäelokuva, ja Brooks näyttelee pääosassa elokuvaohjaajaa, joka ryhtyy ohjaamaan mykkäelokuvaa. Useat kohtaukset parodioivat vanhojen mykkäkomedioiden slapstick-huumoria.

Pähkähullujen paratiisi
Mykkä leffa
Silent Movie
Ohjaaja Mel Brooks
Käsikirjoittaja Mel Brooks
Tuottaja Michael Hertzberg
Säveltäjä John Morris
Kuvaaja Paul Lohmann
Leikkaaja Stanford C. Allen
Pääosat Mel Brooks
Marty Feldman
Dom DeLuise
Bernadette Peters
Sid Caesar
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Crossbow Productions
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta Yhdysvallat 16. kesäkuuta 1976
Suomi 25. joulukuuta 1976
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli mykkä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvassa Iso Elokuvastudio on joutumassa pahan Hotkis ja Nielaus -yhtiön käsiin (joissakin käännöksissä yhtiön nimi, Gulf+Westerniä parodioiva Engulf and Devour on suomeksi ”Ahma ja rohmu”). Mel Funn -niminen ohjaaja (Brooks) ilmoittaa Studiopomolle pelastavansa studion tekemällä mykkäelokuvan, mutta saadakseen sille suosiota hänen täytyy hankkia siihen Hollywoodin kuuluisimmat tähdet. Elokuvassa nähdäänkin useita aikansa kuuluisuuksia, kuten Paul Newman, Burt Reynolds, Liza Minnelli ja James Caan. Elokuvassa on monia yhteenottoja Hotkis ja Nielaus -yhtiön kanssa ja lopuksi taistellaan mykkäelokuvan filmikopiosta.

Ironisesti koko elokuvan ainoan vuorosanan lausuu ranskalainen pantomiimitaiteilija Marcel Marceau: hän sanoo ”Non!” (’ei’), kun Funn pyytää häntä elokuvaansa. Kyseessä oli Marceaun uran ainoa puherooli elokuvissa.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvan päänäyttelijät Mel Brooks, Dom DeLuise ja Marty Feldman esittävät kaikki hahmoja, joilla on sama etunimi kuin heillä itsellään. Muut tähtinäyttelijät esittävät itseään.

Vastaanotto

Pähkähullujen paratiisi ylsi Suomessa 108 227 teatterikatsojallaan vuoden 1976 ensi-iltaelokuvista 13:nneksi katsotuimmaksi[2]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen kirjoittaa elokuvan välillä takeltelevan, mutta huippukohtien tekevän siitä jatkuvasti viehättävän. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[3] Helsingin Sanomien Mikael Fränti piti Pähkähullujen paratiisia absurdina ja irvokkaana komediana, joka hukkaa mykkäfilmin klovnerian keinot Mel Brooksin omien itsetyytyväisten pilojen ja vitsien alle[4]. Suomen Kuvalehden Reijo Vahtokarin mielestä elokuva on Mel Brooksin ehdottomasti parhaita, täynnä tekijälleen tyypillistä lapsellista muttei koskaan pahantahtoista tabujen rikkomista[5].

Lähteet

  1. Salon Brilliant Careers: Marcel Marceau.
  2. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1976 Elokuvauutiset. Viitattu 29.11.2021.
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  4. Fränti, Mikael: Mel Brooks ja kumppanit sekoilevat mykänfilmin perässä Pähkähullujen paratiisissa. Helsingin Sanomat, 24.3.1990, s. 75. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 22.6.2021.
  5. Vahtokari, Reijo: Hiljaiset hullut. Suomen Kuvalehti, 1990, nro 12, s. 82. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 22.6.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.