Tullihallitus

Tullihallitus oli vuosina 1812–2012 toiminut Suomen valtion keskusvirasto, joka hallinnoi Suomen tullia. Se johti ja valvoi tulli- ja valmisteverojen sekä autoveron perimistä.

Kulmatalo Uudenmaankatu 1 / Erottajankatu 2, jossa Tullihallitus toimi useiden vuosikymmenien ajan.

Postimerkki Tullihallituksen 150-vuotisen toiminnan (1812–1962) kunniaksi.

Valtiovarainministeriön alaisuudessa toiminut Tullihallitus oli yksi Suomen vanhimpia keskusvirastoja. Vuodesta 1999 lähtien sen alaisuudessa toimi viisi tullipiiriä ja tullilaboratorio. Lisäksi Tullihallituksen yhteydessä toimi tulliasiain neuvottelukunta. Vuodesta 1913 lähtien Tullihallitus toimi Helsingin keskustassa Erottajankadun ja Uudenmaankadun kulmatalossa.[1]

Tullihallitus sai alkunsa 18. helmikuuta 1812 asetetusta päätullijohtokunnasta, jonka tehtäviin kuului kruunulle kuuluvien tullien periminen ja tilitys, tullikamarien valvonta, salakuljetuksen ehkäisy, maan kauppataseen laskeminen sekä merihylkyjä koskevien tietojen kerääminen. Päätullijohtokunta muutettiin Tullihallitukseksi keisarillisella asetuksella vuonna 1885. Itsenäisyyden aikana Tullihallituksen tehtäväkenttä laajeni: se huolehti valmisteverojen kannosta vuosina 1919–1936 ja uudelleen vuodesta 1970 alkaen, samoin kuin tuonnin liikevaihtoverosta 1941–1994 ja tuonnin arvonlisäverosta vuodesta 1994 sekä vuodesta 1958 auto- ja moottoripyöräverosta.[1] Tullihallitus oli yksi Suomen neljästä tilastoviranomaisesta ja tuotti tilastoja toimialaltaan.

Vuoden 2013 alusta alkaen Tullihallituksesta, sen alaisista viidestä tullipiiristä ja Tullilaboratoriosta muodostui yksi Tulli-niminen viranomainen.[2]