Päätösteoria

Päätöksentekijän on valittava kahdesta vaihtoehdosta. Vaihtoehto 1 tuottaa 90 % todennäköisyyden voittaa 1000 euroa ja 10 % todennäköisyyden jäädä täysin ilman voittoa. Vaihtoehto 2 takaa 30 % todennäköisyyden voittaa 10000 euroa ja 70 % todennäköisyyden jäädä ilman voittoa. Kumpi vaihtoehto on parempi?

Suoraviivainen tapa ratkaista ongelma on laskea voitetun rahasumman odotusarvo vaihtoehdoille 1 ja 2. Vaihtoehdossa 1 se on ${\displaystyle 0{,}90\cdot 1000\,\mathrm {\euro} =900\,\mathrm {\euro} }$ ja vaihtoehdossa 2 se on ${\displaystyle 0{,}30\cdot 10\,000\,\mathrm {\euro} =3000\,\mathrm {\euro} }$. Siten vaihtoehtoa 2 voisi pitää parempana. Joissain tilanteissa päätöksentekijälle voi kuitenkin olla erityisen tärkeää voittaa edes pieni rahasumma, ja tällöin vaihtoehto 1 voi olla subjektiivisesti parempi. Tällaista tilannetta voidaan mallintaa siten, että hyötyä ei pidetä suoraan verrannollisena voitettuun rahamäärään, vaan saatu hyöty kasvaa vähitellen loivemmin voittosummaa kasvatettaessa. Tällaista päätöksentekijää kutsutaan riskejä vältteleväksi. Vastaavasti päätöksentekijä, joka on valmis ottamaan suuren riskin suuremman voittosumman takia, kutsutaan riskihakuiseksi.[1]

Päätösteoriaa voidaan soveltaa taloustieteessä, teknisessä suunnittelussa, lääketieteessä ja muilla aloilla joissa tehdään päätöksiä joihin liittyy riskejä.[2] Päätösteoriaan ja siihen liittyviin peliteoriaan ja riskianalyysiin kohdistui suurta kiinnostusta kylmän sodan aikaan, jolloin suurvallat halusivat välttää tuhoisan ydinsodan joutumatta silti joustamaan liikaa vastapuolen vaatimuksiin.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päätösteoria Wikimedia Commonsissa