Pääluokka

Pääluokka (diateesi, verbigenus) on produktiivinen rakenne, jolla muutetaan verbin tai lauseen argumenttirakennetta ja valenssia. Pääluokka voi olla verbien taivutuskategoria, kuten suomen passiivi "Talo rakenne-ttiin", tai liittorakenne, kuten englannin passiivi "The house was built".

Tunnusmerkitönta pääluokkaa, joka koodaa verbin/lauseen tavallista argumenttirakennetta, kutsutaan aktiiviksi. Muut pääluokat laskevat verbin/lauseen argumenttirakennetta poistamalla tai taka-alaistamalla jonkin argumentin.

Passiivi poistaa tai taka-alaistaa verbin subjektin eli agentin. Passiivirakenteet eroavat siinä koodataanko jokin muu argumentti uudeksi subjektiksi. Englannin passiivi on ns. persoonallinen passiivi, jossa aktiivilauseen objektia käsitellään passiivilauseen subjektina. Suomen passiivi sen sijaan on persoonaton passiivi, jolla ei ole subjektia.

Antipassiivi poistaa tai taka-alaistaa verbin/lauseen objektin.

Refleksiivi ilmaisee, että objekti ja subjekti ovat sama, eli objekti katoaa syntaksista. Suomessa ei ole kieliopillistunutta refleksiivi-pääluokkaa, vaan merkitys ilmaistaa käyttämällä objektina refleksiivipronominia "itseään" tai "itsensä". Myös ei-produktiivisia refleksiiviverbijohdoksia esiintyy, esim. "Hän peseytyi."

Resiprookki ilmaisee, että subjektina olevat kaksi referenttiä tekevät asian toinen toisilleen, eli objekti katoaa syntaksista. Suomessa ei ole kieliopillistunutta resiprookki-pääluokkaa, vaan merkitys ilmaistaa käyttämällä objektina resiprookkipronominia "toisiaan".

Joissakin kielissä, esimerkiksi klassisessa kreikassa, on medium, joka osoittaa tekijän kohdistavan jonkin teon tavalla tai toisella itseensä. Täten se vastaa merkitykseltään monien muiden kielten refleksiiviverbejä.