Pääjärvi (Loppi)

Järven pinta-ala on 119 hehtaaria ja sen pituus on 4,9 kilometriä ja leveys 1,5 kilometriä. Järviallas jakantuu kolmeen pääalueeseen. Läntisin osa erottuu muusta järvestä Kynnyharjun ylittäessä järven. Vesi vaihtuu altaiden välillä vain harjussa olevan uoman kautta. Järven keskiosaa ja itäosaa erottaa Kiilinsaari-niminen niemi, jonka eteläinen salmi yhdistää altaat toisiinsa.[2][1]

Siihen laskee lukuisat suo-ojat, joista yksi tuo Pikkulammin vedet. Sen lisäksi Haukilamminoja tuo Haukilammin vettä, Jokiniitunoja tuo Myllyjärven, Myllylammin, Pitkäjärven ja Hirvilammin vedet, Rietaoja taas Rietjärven, Honkalanlammin ja Nyypakanlammin vedet. Järven luusua sijaitsee järven lounaisrannalla, josta saa alkunsa 13 kilometriä pitkä Ilmetynjoki, jonka ensimmäinen 2,6 kilometriä pitkä osuus laskee Vähä-Ilmettyyn.[2][1]

Järvessä on 17 isompaa saarta, joilla on nimenä esimerkiksi Kanasaari, Riitakari ja Pukkisaari. Kiilinsaari on nimestään huolimatta 800 metriä pitkä niemi. Näiden lisäksi on vielä 13 luotoa. Kynnysharjun aukossa on ainoa saari, jolle on rakennettu silta. Poikamonlahdella on alle 20 metriä leveä lahdensuu, joten se muodostaa lähes suljetun järvenosan. Myös Pääjärven kylän puoleisella lahdella on sen suu vain 50 metriä leveä.[1]

Järven rantaviiva on 18 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa, jota halkovat harjujaksot. Järven rannat ovat joissakin paikoin soistuneita. Rannoille on rakennettu loma-asuntoja, joille johtaa tiet kantatieltä 54.[2][1]

Pääjärvi on matala ja runsashumuksinen järvi, jonka ravinnetasot ovat koholla. Korkeat fosforin ja typen arvot tekevät Pääjärvestä rehevöityneen järven. Tämä aiheuttaa syvänteessä ja alusvedessä toistuvaa hapettomuutta. Järven tila ei ole muuttunut viime vuosina.[4][5]

Järven kalalajeja ovat kahden koekalastuksen perusteella ahven, kiiski, kuha, hauki, made, särki, lahna ja suutari. Viimeisimmän koekalastuksen mukaan kuha, ahven ja lahna dominoivat biomassana ja särki, ahven ja lahna yksilömäränä.[4][5]

Jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reuna päättyi näillä seuduilla suoraan Itämereen, joka oli suolaisessa Yoldiameren vaiheessa. Ilmaston lämpenevä trendi kuitenkin keskeytyi kylmyyskauteen, jonka seurauksena reunan sulaminen hidastui ja liukuva mannerjäätikön reuna työntyi talvisin uudestaan eteenpäin. Tämä tapahtui noin 11 400−11 300 vuotta sitten.[6] Kesien sulaminen ja talvien työntyminen olivat sata vuotta tasapainossa keskenään ja aiheuttivat reunan edestakaisen liikkeen Tammelan seuduilla. Eräs geologisesti kiinnostava paikka on juuri Pääjärven alue, koska täällä mannerjää putosi Tammelan ylängöltä alemmaksi ja höyläsi maastoon painauman, johon Pääjärvi myöhemmin syntyi. Samalla kaikki jäätikön kuljettama maa-aines kasaantui järven kaakkoispuolelle muodostaen yhden jakson pitkästä Kolmannesta Salpausselästä. Järven nykyranta päättyy kaakoisrannastaan juuri yhteen tällaiseen päätemoreeniin. Kun mannerjäätikön reuna ilmaston uudelleen lämmettyä vetäytyi taas luoteeseen, jäi ympäristöään syvempään painaumaan makeaa vettä ja tämä muodosti paikalle suuren järven, josta Pääjärven pinta-ala on enää murto-osa. Järvi purkautui Yoldiamereen Tervalammin ja Viiverinsuon kautta.[7][8]

Pääjärven alanne toimi jäätikköjokien kulkuväylänä. Tästä on muistoina esimerkiksi Kynnysharju ja Kynnysniemellä olevat kolme tytärharjua, jotka kuljettivat suurella vedenvirtauksella sulamisvettä, hiekkaa ja kiveä Kynnysniemen taakse oleville sandureille. Harjuissa on monia suppia ja osa pikkulammista saattavatkin olla suppajärviä. Myös Kiilinsaaren niemi syntyi tänä aikana. Niemen kapeikossa oli pitkän jäätunnelin suuaukko, joka syötti mereen kiviainesta. Jäätunnelin sanduuridelta eli jäätikköjoen suisto muodostaa Kiilinsaaren ja osan järven pohjasta.[7][8]

Myöhemmin kutustuvan järven laskujoken luusuan paikka vaihtui länteen ja muodosti lyhyen Ilmetynjoen alun.

Järven rannoille ulottuvat Tammelan Portaan ja Lunkaan, Rengon Lietsan sekä Lopen Vojakkalan kylien maat.[9]

Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järvellä yhtyvät kolme kuntarajaa kulkivat eri lailla kuin nykyään. Tammelan raja kulki järven yli Jokiniitynjoen suun itäpuolelle, jossa se yhtyi kahteen muuhun rajalinjaan. Kaakosta tullut raja ylitti Kiilinsaaren sen pituussuunnassa. Vuoden 1884 Senaatin kartastossa rajoja oli jo muutettu. Lopen raja oli siirretty kulkemaan Kiilinsaaren länsipuolen salmessa ja Tammelan raja yhtyi siihen niemen kapeikon edustalla järvessä.[10][11]

Järven kävelyreitin nuotiopaikan näkymä.

Järven kaakkoisrantoja ja Kynnysniemeä risteilee kaksi lyhyttä kävelyreittiä. Niiden varrella on pari nuotiopaikkaa ja laavu.[12][13]

• Verkkosivut: Pääjärven suojelu ry, huolehtii Pääjärven ja Vähä-Ilmetyn suojelusta
• Hämeen virkistysalueyhdistys: Pääjärven virkistysalue
• Luontoon.fi: Pääjärven virkistysalue
• SF-Caravan: Majamäki
• Vanhatkartat: Pääjärvi, 1840-luvulla