Ozolian Lokris
Ozolian Lokris (Ozolialainen/Ozolinen Lokris, Ozolia; m.kreik. Ὀζολία Λοκρίς, Ozolia Lokris) eli Läntinen Lokris oli antiikin Kreikan maakunta. Se käsitti kahteen osaan jakautuneen Lokriin läntisen osan Korintinlahden pohjoisrannalla.[1][2][2]
Maantiede
Ozolian Lokris käsitti Korintinlahden pohjoisrannikolla alueen, joka rajautui pohjoisessa Doriiseen ja Aitoliaan, lännessä Aitoliaan ja idässä Fokiiseen. Lännessä Ozolian Lokriin alue ulottui Antirrhionin niemelle eli Korintinlahden suulle ja idässä lähelle fokislaista Krisan rannikkokaupunkia. Krisanlahden länsiranta oli Lokriin aluetta.[2]
Ozolian Lokriin alue on vuoristoista ja karua. Suuri osa alueesta on Fokiissa sijainneen Parnassos-vuoren ja Aitolian alueella sijainneen Koraks-vuoren rinnettä. Alueella sijaitsi Ozolian Lokriin merkittävin joki oli Hylaithos (nyk. Mórnos), joka laski Korintinlahteen alueen tärkeimmän sataman Naupaktoksen lähellä. Ozolian Lokriin tärkein kaupunki oli Amfissa.[2]
Polikset
Ozolian Lokriin polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[3]
- Alpa
- Amfissa
- Hyaia
- Hypnia
- Issioi
- Khaleion
- Messapioi
- (Molykreion)
- Myania
- Naupaktos
- Oiantheia (Oianthe)
- Tolofon
- Tritea
Muut kaupungit
Ozolian Lokriin muiksi kaupungeiksi tai asutuksiksi mainitaan muun muassa Eupalion, Hessos, Krokyleion, Oineon, Olpai, Poteidania, Teikhion ja Tolofon.[2]
Historia
Läntistä Lokrista asutti lokrien heimo (Lokroi) Ozolai (Λοκροὶ Ὀζόλαι). Myös nimitystä ”läntiset lokrit” (Λοκροὶ Ἑσπέριοι, Lokroi Hesperioi) käytettiin.[2][4] Nimen Ozolia alkuperä on epäselvä, ja sille ehdotettiin antiikin aikana useita etymologioita. Jotkut johtivat sen verbistä ozein (ὄζειν), ”haista”, mikä kytkettiin Tafiassos-vuoren juurella olleesta lähteestä nousseeseen lemuun. Kreikkalaisessa mytologiassa tämä haju selitettiin sillä, että kentauri Nessos oli haudattu paikalle, ja haju tuli tämän mätänevästä ruumiista. Toinen selitys oli kasvien tuoksu. Muita selityksiä nimelle olivat asukkaiden muinoin asuina käyttämät nahat tai alueella kasvatettujen viiniköynnösten oksat.[2]
Kreikkalaisessa perinteessä Ozolian Lokriin kaupunkeja pidettiin idempää Opuntian Lokriista tulleiden asukkaiden siirtokuntina. Historiallisena aikana Ozolian Lokris mainitaan ensimmäisen kerran vasta peloponnesolaissodan yhteydessä 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Thukydides mainitsee tuolloin asukkaat Aitolian ja Akarnanian asukkaiden tavoin puolibarbaarisena kansana. Näitä kansoja yhdisti Thukydideen mukaan myös niiden käyttämä asevarustus sekä taistelutapa.[2][5]
Vuonna 426 eaa. lokrislaiset olivat liitossa Ateenan kanssa ja avustivat Demosthenestä hyökkäyksessä Aitoliaan, mutta tämän kärsittyä tappion lokrislaiset antautuivat ilman vastustusta Eurylokhoksen johtamille spartalaisille. Myöhempinä aikoina Ozolian Lokris kuului Aitolian liittoon.[2]
Lähteet
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lokris”, Antiikin käsikirja, s. 308. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Smith, William: ”Locris”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
- Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- Nielsen, Thomas Heine: ”Epiknemidian, Hypoknemidian, and Opountian Lokrians. Reflections on the Political Organisation of East Lokris in the Classical Period”. Teoksessa Flensted-Jensen, P. (ed.): Further Studies in the Ancient Greek Polis, s. 91–120. Papers from the Copenhagen Polis Centre 5. Historia Einzelschriften 138. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 1999. ISBN 3-515-07607-7.
- Thukydides: Peloponnesolaissota 1.5, 3.94.