Ovi- ja ikkunavero

Ovi- ja ikkunavero oli voimassa Ruotsissa vuodesta 1743 eteenpäin aina vuonna 1809–1810 voimaan astuneisiin uusiin määräyksiin. Veron perusteena oli rakennuksen ovien ja ikkunoiden lukumäärä, jonka avulla katsottiin voitavan määrittää talon omistajan veronmaksukykyisyys. Ovi- ja ikkunaveroja säädettiin monissa muissakin maissa, kuten Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa. Tämä kaavamainen vero jäi vähitellen pois käytöstä, mutta esimerkiksi Ranskassa se oli käytössä vielä 1900-luvun alussa. Veron etuna oli, että rakennuksen koko voitiin arvioida verotusta varten menemättä rakennukseen sisälle. Haittapuolia oli arvion karkeus ja se, että vero vaikutti arkkitehtuuriin.

Veron suuruus oli Tukholmassa 16 äyriä ikkunalta, 12 äyriä suuremmissa kaupungeissa, 8 äyriä pienemmissä kaupungeissa ja 6 äyriä maaseudulla. Rahvas saattoi saada veron alennettua kolmeen äyriin. Sotaväessä palvelevat oli vapautettu verosta.