Ouro Guéladjo

Ouro Guéladjo[1] tai Ouro Guélédjo[2] (myös Ouro Guéladio[3]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Nigerin Tillabérin alueen Sayn departementissa[2]. Se sijaitsee Sahelin vyöhykkeellä[3] noin 40 kilometriä Saysta länteen. Kunnassa on 25 800 (vuonna 2010, arvio)[2] ja keskuskylässä[1] 1 700 asukasta (vuonna 2001, väestönlaskenta)[4].

Ouro Guéladjo
Ouro Guéladjo
Koordinaatit: 13°5′44″N, 2°0′40″E
Valtio	Niger
Alue	Tillabéri
Departementti	Say
Hallinto
– Asutustyyppi	kunta
Väkiluku (2010)	25 800
Aikavyöhyke	UTC+1
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Ouro Guéladjon kunnan pinta-ala on 758 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Kollon departementin Bitinkodjin kuntaan, idässä Sayn departementin Sayn ja Tamoun kuntiin, etelässä Burkina Fasoon ja lännessä Torodin kuntaan. Kunta käsittää Nigeriin laskevan Gouroubijoen laakson. Se on yksi maan metsäisimmistä alueista. Eläinkunta on kärsinyt suuresti ihmisen toiminnasta.[3]

Vuonna 2002 perustettuun[3] kuntaan kuuluu 22 hallintokylää ja 36 pikkukylää[4]. Muutaman hengen virkamieskuntaa ja vaaleilla valittua valtuustoa johtaa kunnanjohtaja. Hallintoon osallistuvat myös Ranskan siirtomaa-aikana perustetun kantonin perinteinen päällikkö sekä 23 kyläpäällikköä.[3]

Asukkaista suurin osa on fulbeja. Lisäksi on gurmia, hausoja, djermoja ja tuaregeja.[3]

Pääasiallinen elinkeino on maanviljely. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat hirssi, durra, lehmänpapu ja maapähkinä. Lisäksi harjoitetaan puutarhaviljelyä ja kasvatetaan hedelmäpuita. Toiseksi tärkein elinkeino on laiduntamiseen perustuva karjanhoito. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat ja vuohet. Etelän gurmat kasvattavat sikoja ja harjoittavat mehiläistenhoitoa. Tärkeä merkitys on myös metsävarojen hyödyntämisellä. Naiset tekevät perinteisiä käsitöitä. Osa väestöstä, varsinkin nuoriso, käy kausitöissä Niameyssa ja naapurimaissa.[3]

Keskuskylään johtaa huonokuntoinen sivutie. Kunnassa on 26 alkeiskoulua, yksi madrasa, keskikoulu ja lukutaitokoulu. Terveyspalveluihin kuuluu kaksi terveyskeskusta ja 11 terveysasemaa. Vesihuolto käsittää perinteisiä ja sementillä vahvistettuja kaivoja sekä käsivoimin toimivia porakaivoja. Elintarvikehuollosta vastaavat viljapankit, valtion kaupat, varastot ja myllyt. Kunnassa on kolme toria, joilla myydään kerran viikossa lähinnä elintarvikkeita ja karjaa. Etelän toreilla käy myös burkinalaisia kauppiaita. Alue on lähes kokonaan matkapuhelinverkon ulottumattomissa.[3]