Oulun Pyrintö

Oulun Pyrintö ry on vuonna 1904 perustettu oululainen urheiluseura. Seuran lajeina ovat cheerleading, team gym, paini, painonnosto, telinevoimistelu ja yleisurheilu. Seuran puheenjohtaja on Jukka Sihvonen.

Oulun Pyrintö ry
Perustettu 1904
Kotiareena · Raatin Stadion
· Ouluhalli
Paikkakunta Oulu
Värit          
Lajit · paini
· painonnosto
· telinevoimistelu
· yleisurheilu
· cheerleading
Puheenjohtaja Jukka Sihvonen
Kotisivu www.oulunpyrinto.fi

Seuran perustaminen

Oulun Pyrintö perustettiin 19. lokakuuta 1904 Oulun Kauppa-apulaisyhdistyksen Urheiluseuraksi, ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Eskonsipo. Se irtautui kauppa-apulaisten toiminnasta itsenäiseksi seuraksi vuonna 1909. Tuolloin seuran nimessä ei mainittu Oulua, vaan kaupungin nimi lisättiin vasta 8. maaliskuuta 1922 erotukseksi muiden paikkakuntien Pyrintö-nimisistä seuroista. Seuran viralliseksi nimeksi tuli Voimistelu- ja Urheiluseura Oulun Pyrintö ry.[1]

Aiemmin ohjelmassa olleet lajit

Oulun Pyrinnön riveissä on nykyisten lisäksi harjoitettu monia muitakin lajeja. Jalka- ja jääpallo jäivät ohjelmasta pois vuonna 1925 Oulun Palloseuran ottaessa vastuun lajien toiminnasta. Maineikkaista maastohiihtäjistä seuraan liittyi vuonna 1913 Matti Koskenkorva, ja seuran hiihtotoiminta jatkui vuoteen 1933, jolloin hiihtäjät siirtyivät Oulun Hiihtoseuraan. Vuonna 1933 luistelijat siirtyivät Oulun Luistinseuraan, ja samana vuonna loppuivat Pyrinnön riveissä myös nyrkkeily ja taitovoimistelu. Nyrkkeily palasi ohjelmaan vuonna 1952 mutta katosi lopullisesti 1970-luvulla. Myös pyöräily ja uinti kuuluivat aiemmin seuran ohjelmaan. Uimajaosto keskittyi enemmän vesipallotoimintaan, sillä Oulun Uimaseuran toiminta teki Pyrinnön toiminnan ratauinnin osalta tarpeettomaksi.

Pesäpalloa seurassa pelattiin vuosina 1923–1955, mutta viimeksi mainittuna vuonna Pyrinnön ja Oulun Työväen Palloilijoiden pesäpallotoiminta yhdistettiin uuteen seuraan, Oulun Lippoon. Pyrinnön koripallotoiminta loppui parinkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1969.[1]

Menestys nykyisissä lajeissa

Oulun Pyrintöä on painijana ja painivalmentajana edustanut vuodesta 1924 alkaen olympiavoittaja Yrjö Saarela, joka voitti olympiakultaa ennen siirtymistään Pyrinnön riveihin[1]. Vuoden 1952 olympialaisissa kreikkalais-roomalaisen painin alle 52 kilon sarjassa saavutti Pyrintöä edustanut Leo Honkala pronssia. Sen jälkeen kansainvälistä menestystä ovat tuoneet muun muassa Matti Laakso ja Aimo Mäenpää.

Pyrinnön painonnostajat ovat saavuttaneet vuosikymmenien saatossa menestystä. Uranuurtajana voidaan pitää 1940-luvun Tatu Lundia. Juhani Mursu oli 1960-luvulla seuran ykkösnimi usealla Suomen mestaruudellaan ja arvokisamitalillaan. 1990-luvulla Karoliina Lundahl oli painonnoston menestyjä saavuttaen kaksi kertaa maailmanmestaruuden vuosina 1994 ja 1998. Lundahl saavutti Suomen mestaruuksia myös yleisurheilun puolella kuulantyönnössä. Hän edusti Suomea olympiakisoissa Atlantassa 1996 kuulantyönnössä ja Sydneyssä 2000 painonnostossa. Pyrinnön Salma Zakole voitti painonnoston Suomen mestaruuden 13-vuotiaana vuonna 2004 ja on lajin kaikkien aikojen nuorin Suomen mestari[1].

Yleisurheilu on ollut Oulun Pyrinnön suurlaji. 1920-luvulla olympiavoittaja Ville Pörhölä edusti Pyrintöä asuessaan Oulun seudulla. Ennen sotia kuuluisin nimi oli keskimatkojen juoksija, alun perin muhoslainen Niilo Hartikka, vuoden 1936 olympiaedustaja. Hän juoksi vuonna 1939 Ruotsi-maaottelussa 1 500 metrin Suomen ennätyksen, joka kesti lyömättömänä lähes 10 vuotta. Samana vuonna hän oli juoksemassa 4 × 1 500 metrin viestin maailmanennätystä, ja hän onkin Pyrinnön ainoa virallisen maailmanennätyksen tehnyt urheilija[1]. Niilo Hartikan johdolla Oulun Pyrintö oli vuosina 1933-1937 SM-viestien mitalijoukkue miesten 4x800:lla ja 4x1 500 metrillä. Vuoden 1936 SM-viesteissä Oulun Pyrintö kokonpanolla Esa Kivekäs, Onni Pyörälä, Niilo Hartikka ja Helge Vänttilä otti kultaa.[2]

Sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla menestyivät kansallisesti naisten pika-aitojen Tellervo Toppila, miesten kuulantyönnön Alpo Nisula sekä miesten pika-aitojen Eino Laaksonen. Nisula oli myös seuran puheenjohtaja vuosina 1968–1972. Markku Kukkoaho oli 1970-luvulla Euroopan kärkijuoksijoita 400 metrillä. 1960-luvun lopulla lopussa ja 1970-luvun alussa Pyrinnön värejä edusti menestyksellisesti 5 000 ja 10 000 metrin Suomen mestarina Seppo Matela.

Oulun Pyrinnön Suomen mestaruusmitaleita saavuttaneita urheilijoita 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa olivat miesten puolella pikajuoksijat Raimo Räty, Jukka Sihvonen ja Jouko Hassi. Naisten puolella tunnettuja nimiä olivat keskimatkojen juoksija Irene Lusikka ja pituushyppääjä Arja Jussila.

Oulun Pyrinnön yleisurheilun taso nousi valtakunnallisesti tultaessa 1990-luvulle. Niinpä seura saavutti vuosina 1990 ja 1996 Kalevan maljan voiton. Oulun Pyrintö on tuottanut 1990- ja 2000-luvulla useita kansainvälisestikin menestyneitä urheilijoita. Tunnetuimpia seuran edustajia ovat moniottelijat Petri "Elmo" Keskitalo ja Satu Ruotsalainen, seiväshyppääjä Heikki Vääräniemi ja kuulantyöntäjä Karoliina Leppäluoto. Pyrintöä ovat 2000-luvulla edustaneet myös aitajuoksijat Janne Mäkelä, Kimmo Haapasalo ja Marko Ritola sekä pikajuoksija Heidi Hannula. 2010-luvulla miesten ja naisten sarjojen SM-mitalisteja ovat olleet 5 000 metrillä Elina Lindgren ja pikajuoksija Eetu Rantala.

Pyrinnön voimistelijoista EM-mitalistiksi on yltänyt Mauno Nissinen. Hän kilpaili olympialaisissa vuosina 1968 ja 1972, ja hänen jälkeensä suomalaisia ei olympialaisten telinevoimistelukilpailuissa esiintynyt ennen vuotta 2012[3].

Pyrintö kisajärjestäjänä

Pyrintö toimi kreikkalais-roomalaisen painin EM-kilpailujen järjestäjänä vuonna 1989. Kalevan kisat se järjesti ensimmäisen kerran vuonna 1964.[1]

Lähteet

  1. Aikavuori, Erja & Kulju, Mika: Nuori satavuotias: Oulun Pyrintö 1904–2004. Oulu: Oulun Pyrintö ry, 2004. ISBN 952-91-7566-3.
  2. 4x400 m mestari Turun UL ja 4x800 m Oulun Pyrintö. Uusi Suomi, 6.7.1936, s. 6. Digitoidut sanomalehdet. Viitattu 27.9.2021.
  3. Annika Urvikko katkaisee telinevoimistelun olympiatauon 21.7.2012. Suomen Voimisteluliitto. Viitattu 11.1.2015.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.