Oulun Wiikko-Sanomia

Lehti oli seitsemästoista sanomalehti Suomessa, mutta vasta kolmas suomenkielinen. Sen perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja vuoteen 1831 oli Pietari Ticklén, toinen perustaja ja Ticklénin jälkeen päätoimittaja vuoteen 1838 taas Simon Wilhelm Appelgren ja kolmas päätoimittaja Hans Nyman. Kaikki olivat triviaalikoulun opettajia. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3. tammikuuta 1829 ja tilaajia lehti sai hetimmiten viitisen sataa. Lehden kustantajana toimi koko sen ilmestymisen ajan Barckin kirjapaino ja -kauppa.

Aiheiltaan lehti jakaantui opetus- ja valistus-, tietoperäiseen, kielen huoltoon liittyvään ja viihteelliseen sisältöön. Viimeksi mainitun osuus kasvoi 1830-luvulla, mutta 1840-luvulla luonnontieteellisten asia-aineiston määrä lisääntyi. Jutut olivat kuudentyyppisiä: pääkirjoitukset, kotimaan uutiset, ulkomaan uutiset, asia-artikkelit, ajanvietejutut sekä kuulutus- ja ilmoitusasiat. Lehteä lukivat pääasiassa sivistyneistön jäsenet, vaikka se oli tarkoitettu myös talonpoikaiselle väelle.

Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen lehti alkoi ilmestyä uudelleen marraskuussa 1852, uudella luvalla, mutta entisen nimen ja julkaisijan voimin. Lehti oli ensin yhä kaksipalstainen, mutta sen tekstisivun koko suureni 24 × 17 senttiin. Vuoden 1856 lopusta alkaen lehti oli kolmipalstainen ja sen tekstisivun koko oli 35 × 24 senttiä. Viikoittainen palstamillimetrimäärä oli 4200, ja kun lehti ilmestyi kerran viikossa nelisivuisena, vuosittainen sivumäärä oli 202–208.

Lehti sai luvan perusteella julkaista taloudellista hyötyä tarjoavia tietoja, torihintoja, tietoja maatiloista, köyhänhoitoon liittyviä kertomuksia, tilastollisia ja luonnonilmiöihin liittyviä tietoja sekä laivailmoituksia, maatalouteen liittyviä kertomuksia ulkomailta ja poliisin luvalla paikallista poliisia koskevia tietoja. Lehteä toimitti 1852–1853 Elias Lönnrot, hänen paikallinen apulaisensa oli pastori Robert Mellin. Vuodesta 1854 päätoimittajaksi tuli pastori Johan Bäckwall, sitten väliaikaisesti 1865 opettaja Robert Kranck ja hänen jälkeensä Mellin vuoden 1873 loppuun saakka. Viimeisinä vuosina lehdellä oli useita toimittajia, 1874–1874 opettaja Konrad Dahlström, 1876 Konrad Kivekäs, 1877–1878 Anton Oskar Forsman ja viimeisen vuoden Kaarlo Kramsu. Lehdellä oli myös runsaasti avustajia, esimerkiksi kaupunginlääkäri, kasvitieteilijä ja fennomaani Fredrik Nylander sekä Amerikkaan muuttanut maanmittari Alexander Leinonen, samoin peräti noin 140 kirjeenvaihtajaa ja useita lehdessä säännöllisesti tekstejään julkaisseita runoilijoita.

Kirjanpainaja ja -kauppias Christian Evert Barckin kuoltua 1855 hänen saman niminen poikansa alkoi lehden kustantajaksi. Lehden tilaushinta oli Oulussa ensin yksi hopearupla, postitse toimitettuna lisämaksu 15 kopeekkaa. Vuonna 1862 hinnat olivat vastaavasti 4 markkaa ja lisämaksu 60 penniä. Levikki oli ensin 400–600 vuosikertaa ja 1860-luvun alussa 700 vuosikertaa. Vuodelta 1876 ilmoitettu painomäärä oli 1200.

Lehden viimeinen numero (52.) ilmestyi 17. joulukuuta 1879 (38. vuosikerta). Se oli tuolloin yksi neljästä Oulun sanomalehdestä, muut olivat ruotsinkielinen Uleåborgs Tidning (1877) sekä suomenkieliset Pohjois-Suomi (1876) ja Kaiku (1877), jolle Oulun Wiikko-Sanomia menetti lukijakuntaansa Kaiun radikaalimman suomalaisuusohjelman herättämän kiinnostuksen takia. Aiempi kilpailija Pohjan-Tähti oli sen sijaan ilmestynyt vain elokuusta 1866 toukokuuhun 1867. Sekä Uleåborgs Tidning että Pohjois-Suomi julkaisivat lakanneelle Oulun Wiikko-Sanomia -lehdelle muistokirjoituksen.

• Päiviö Tommila: Oulun Wiikko-Sanomia 1829–1879. Oulun lehdistön alkutaival. Oulu: Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, 1984. ISBN 951-9306-07-2.

• Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1910: Oulun Wiikko-Sanomia 1829–1879
• Sotasanomia sadan vuoden takaa. "Oulun Viikkosanomat" aikansa maailman peilinä, Hakkapeliitta, 13.10.1936, nro 41, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot